Vaikka olen vuosien aikana suorastaan ahminut tietoa syömishäiriöistä niin kaunokirjallisuuden kuin tieteellisten tutkimusten muodossa, oli ajatus syömishäiriöiden periytyvyydestä minulle varsin vieras. Koska tarkastelen elämää luonnollisesti subjektiivisen näkökulman kautta, en ole kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota, sillä en koe, että periytyvyys koskisi meidän sukuamme. Olen aina mieltänyt itseni syömishäiriömenneisyyksineni poikkeustapaukseksi. Siksi hämmennyin kovasti, kun huomasin tiistai-iltana Anna Keski-Rahkosen pitämää luentoa kuunnellessani, että olen oikeastaan ollut väärässä. Kyllä ongelmallisuutta syömisen suhteen ilmenee tavalla tai toisella lähes jokaisen läheiseni kohdalla. Ei ehkä syömishäiriöksi asti, mutta ei meidän suhteemme täysin neutraalikaan ole. Tosin kuka voi nykyään sanoa suhtautuvansa ruokaan ja syömiseen neutraalisti ja missä menee sairauden raja? Muun muassa tästä juttelimme illan aikana.

Ensin saimme kuitenkin pikaopastuksen geenitutkimuksen saloihin. Anna kertoi olevansa lääkäri ja psykologi, mutta työskentelevänsä paikassa, jossa suuri osa kollegoista on geenitutkijoita ja omaksuneensa sitä kautta laajaa tietoa aiheesta. Kaikki saamamme informaatio riitti ainakin minulle oikein hyvin, ja sai aivosoluni kipinöimään, kun mietin sisällämme kelluvien geenien syvyyksiin kätkeytyviä salaisuuksia ja niitä miljoonia mahdollisuuksia, joita näiden kombinaatioista voi syntyä. On jännittävää ajatella, että minuun on koodattu esimerkiksi banaanikärpäsen rakenne, mutta syystä tai toisesta näitä koodeja ei ole ollut mielekästä aktivoida, joten olenpa sitten ihminen. Jännittävää oli myös nähdä se, että esimerkiksi päihteidenkäytön, masentuneisuuden ja uskonnollisuuden periytyvyys liikkuu 0-40% hujakoilla, kun taas syömishäiriöiden vastaava luku nousee 40-75% alueelle. Olisin olettanut tämän olevan aivan päinvastoin, sillä miellän syömishäiriön niin vahvasti psyykkiseksi että ympäristösidonnaiseksi asiaksi, että ajatus geeniperimän vaikutuksesta tuntuu kaukaiselta. Ympäristösidonnaisuudella tarkoitan kulttuurin ja esimerkiksi kaveripiirin vaikutusta, en perheestä saatuja malleja tai biologiaa. Varsinkaan kun kukaan perheessäni ei minun alkaessa oireilla ollut sairastanut syömishäiriötä (nuorin siskoni sairastui vuosia sen jälkeen kun olin käynyt omat pahimmat vaiheeni läpi). En siis tässä mitenkään pyri kieltämään geenien vaikutusta, mutta omalla kohdallani yhteyttä täytyy hetki hakea.

Annalla oli joka tapauksessa esittää faktapohjaisia todisteita siitä, että pitkien, kalliiden ja epätoivoakin herättäneiden tutkimusten ja tuhansilta ihmisiltä kerättyjen näytteiden pohjalta on viimeinkin löydetty jotakin: alueelta, jolla on kuusi eri geeniä, on löydetty yksi ”kuuma” kohta ihmisen kromosomi kahdestatoista, minkä voi liittää anoreksiaan. En edes yritä selkeyttää tätä, sillä en tosiaan ole millään tavalla perehtynyt geenien ja kromosomien kompleksiseen maailmaan, mutta yksinkertaistettuna tämä kohta hälytti tutkimuksissa anorektisilla henkilöillä, kun taas ei-anorektisilla samaa hälytystä ei saatu. Anna korosti sitä, kuinka alkutekijöissään kyseiset tutkimukset vielä ovat, mutta voivat myös kehittyä hurjaa vauhtia kun alkuun päästään.

Silti syömishäiriö on totta kai paljon monisyisempi ja jättimäisempi ilmiö kuin mitä geenien pohjalta voi päätellä. Eri geeneissä on eri alttiuksia eri asioille, jotka vaikuttavat syömishäiriön syntyyn ja kehitykseen. Lisäksi nämä alttiudet voivat eri ihmisillä kääntyä eri suuntiin. Jollakin syömishäiriöön liitetyt ominaisuudet voivat tarkoittaa loistavaa koulumenestystä, sillä siihen vaaditaan muun muassa päämäärätietoisuutta, kun taas toisella tämä päämäärätietoisuus voi purkautua haitallisen matalan painon tavoitteluna. Kun näitä ominaisuuksia ja alttiuksia on ihmisissä lukemattomia, tuntuu melkein siltä kuin aivoni menisivät solmuun, kun yritän käsittää koko palapeliä kaikkine mahdollisuuksineen. Tämä kaikki tuntuu minusta myös hyvin sattumanvaraiselta, sillä kuinka kukaan voisi tietää, miten mikäkin geeni yhdistettynä elinympäristön vaikutukseen tulee muokkaamaan juuri minua?

Biologian lisäksi aloin pohtia epätieteellisempää lähestymistapaa samaan asiaan, nimittäin erilaisten energioiden vaikutusta elämäämme ja käytökseemme. Pelkkä näkyvien, erilaisten labrakokeiden seurauksena saatujen tulosten tarkastelu on minusta pieni osa koko totuutta, sillä uskon, että meihin vaikuttavat vahvasti sellaiset asiat kuin kollektiivinen tietoisuus, alitajunta ja ajatuksen voima. En nyt lähde millekään hippihaihatteluraiteille siitä, kuinka olemme kaikki yhtä, vaikka sekin on välillä hauskaa, enkä halua vähätellä geenitutkimusten hyötyä, sillä olisihan hienoa, jos esimerkiksi anoreksiaa voisi parantaa jonkin tietyn geenin toimintaa muuntelemalla. Mutta puhuimme illan aikana myös kulttuurin vaikutuksesta ja tutkimuksista, joiden mukaan länsimaisten nuorisosarjojen katselu lisää syömishäiriöitä, joten on selvää, että aiheeseen liittyy monia aspekteja, joista kaikkia on mahdoton selittää tai selvittää. Minulle jäi eritoten mieleen Annan toteamus siitä, että ”perimä lataa aseen, mutta elinympäristö laukaisee sen”. Koskaan ei voi tietää, mikä aktivoituu minkäkin johdosta.

Niin, siihen omaan perheeseeni. Kun aloin ajatella asiaa, tajusin, että sekä mummini, tätini että äitini ovat koko elämän lähettäneet minulle ja siskoilleni signaalia siitä, että mitä laihempi, sen parempi, sekä tarkkailleet syömisiämme ja kommentoineet niitä surutta silloin kun esimerkiksi annoskoot eivät ole vastanneet heidän käsityksiään soveliaasta. Äitini on koko elämänsä pyrkinyt laihduttamaan sen ”muutaman kilon”, ja tätini on aina ollut langanlaiha, vaikka en tiedä motiiveista tai syistä sen kummemmin. Isäni suhtautuminen ruokaan tuntuu reippaan simppeliltä, mutta muistan kyllä monet monituiset kerrat, kun hän on puolustellut syömiään määriä äidille, joka on sanattomasti paheksuen katsellut vierestä. Joten en ehkä sittenkään ole aivan yksittäistapaus, vaikka suoranaisesti syömishäiriöksi määriteltäviä tapauksia ei pikkusiskoni lisäksi suvustamme löytyisi.

Anna nosti myös esiin kiintoisan ajatuksen siitä, kuinka sairaus on aina sosiaalinen konstruktio ja siitä riippuvainen, kuinka missäkin kulttuurissa mikäkin määritellään. Missä vaiheessa orjallisesti saliohjelmiaan ja heraproteiiniin pohjautuvia ruokavalioitaan noudattavat fitnessmimmit ja -äijät menevät terveen rajojen yli? Ja tiesitkö, että kiinalaiset sairastavat masennusta fyysisten kehollisten oireiden kautta tunneperäisten kokemusten sijaan? On siis lopulta meidän omista sopimuksistamme kiinni, miten mikäkin luokitellaan. Leikittelen välillä ajatuksella siitä, mitä tapahtuisi, jos ei olisi olemassa minkäänlaisia normeja tai jakoa sallittuun ja ei sallittuun. Ystäväni kertoi tutustaan, joka oli eräänä päivänä lähtenyt pelkissä boksereissa ulos ja aiheuttanut ihan ymmärrettävästi melko, ööh… vahvoja reaktioita ympäristössään. Mitä jos hän sen sijaan olisi kulkenut päivän läpi boksereissa kenenkään edes vilkaisematta kahdesti? Mitä jos saisin keskellä ruuhkaisinta Helsinkiä hyppiä ilosta ja nauraa ääneen ilman että ohikulkijat kiertäisivät minut kaukaa, tai ilman että sitä pidettäisiin performanssina? Ilman että se synnyttäisi minussa nolouden tunteita? Miten tällaiset asiat muutetaan yhteiskunnassa? Siinä on kenties jonkin toisen blogitekstin aihe.

Sinut on haastettu! Lähde mukaan kehopositiivisuuden rintamaan!

Älä laihduta -päivää vietetään 6.5.

Älä laihduta -päivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2008. Kuluneiden vuosien aikana painoon ja laihduttamiseen liittyvät asenteet ovat muuttuneet sallivampaan suuntaan. Kehopositiivisuus ja itsensä hyväksymisen sanoma on levinnyt ja saanut paljon lisää jalansijaa. Silti elämme edelleen hyvin ristiriitaisessa ympäristössä, joka toisaalta kannustaa arvostamaan itseä, mutta toisaalta painostaa laihduttamaan ja kohtelemaan omaa kehoa äärimmäisen ankarasti.

 

Vaakakapina on kehopositiivisuuden vallankumous

Syömishäiriöliitto on iloinen ja innostunut Ylen koko vuoden kestävästä Vaakakapina-kampanjasta.

”Vaakakapina on kehopositiivisuuden vallankumous”, kertoo kapinapäällikkö Jenny Lehtinen. ”Kehotamme ihmisiä lopettamaan laihduttamisen ja ottamaan takaisin vallan omaan vartaloonsa. Haluamme, että kaiken kokoiset vartalot tuodaan esiin ilman kauhistelua.”, Jenny linjaa Vaakakapinan tavoitteita.

Jo yli 50 000 keskustelijaa osallistuu kampanjan Facebook-yhteisöihin. Kapinalle on selvästi kysyntää.

 

Haastamme median liittymään Vaakakapinaan

Viime vuoden Älä laihduta -päivänä Syömishäiriöliitto-SYLI ry ja sen jäsenyhdistykset saivat kymmeniä bloggaajia mukaan jakamaan kehopositiivisuuden sanomaa. Nyt haastamme yhdessä kapinapäällikkö Jennyn kanssa median liittymään Vaakakapinaan ja Älä laihduta -päivän henkeen.

”Kyllä mä haluan haastaa jokaisen median edustajan mukaan miettimään, millaista kehokuvaa tässä maassa välitetään. Ymmärtämään ja sen myötä kantamaan vallan mukana tulevan vastuun siitä, miten ihmiset kokevat oman itsensä ja oman vartalonsa. Koska kaikki kehopuhe vaikuttaa, kaikkein pienimpiinkin”, Jenny muistuttaa.

Jokaisella on oikeus olla omannäköinen ja ainutlaatuinen. Oletko mukana?

 

Lisää Vaakakapinasta: http://yle.fi/aihe/vaakakapina

Liitto ja sen jäsenyhdistykset ympäri Suomen viettävät Älä laihduta -päivää eri tavoin. Tapahtumat kootaan Facebook-sivulle https://www.facebook.com/alalaihduta/ sekä liiton nettisivuille http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5.html

Sivut päivittyvät jatkuvasti.

 

Lisätiedot:

Viestintävastaava Terhi Luukkainen

puh. 040 754 4933

viestinta@syomishairioliitto.fi


Etelän-SYLI ry osallistuu Älä laihduta -päivään

  • haastamalla jokaisen mukaan #vaakakapina n kehopositiivisuus-vallankumoukseen!
  • toteuttamalla body positive -henkistä sanomaa levittävän valokuvauskampanjan yhdessä valokuvaajien Mirkku Merimaa ja Nina Stolt kanssa!
  • jalkautumalla jakamaan flyereita Helsingin keskustaan!

Tarkemmat tiedot päivästä tarkentuvat tuotapikaa..

 

Viikot 16 ja 17 Etelän-SYLIssä

Tässä viikkoinfossa on poikkeuksellisesti lueteltu kahden seuraavan viikon tapahtumat. Lisäksi vapusta johtuen seuraava viikkoinfo julkaistaan vasta tiistaina 2.5.

Tiistaina 18.4klo 18-19.30 Sairastavien ja toipuvien avoin vertaistukiryhmä Vantaalla, Tikkurilan kirjaston Aleksis-salissa (Lummetie 4).

Keskiviikkona 19.4. klo 18-19.30 Läheisten avoin vertaistukiryhmä Järvenpäässä, Tikkurilan kirjaston  Satuhuone Onnelissa (Kirjastokatu 8). Huom! Ryhmä kokoontuu poikkeuksellisesti jo tänään!

Torstaina 20.4. klo 14-16  kaikille avoin Kahvihetki yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Torstaina 20.4. klo 17-19 Läheisten avoin vertaistukiryhmä Espoossa, Sellon kirjaston ryhmätyötila Elinassa (Leppävaarankatu 9). Illan teemana on Pakkoliikunta osana syömishäiriöoireilua, alustajana Venla Eronen, Elämän Nälkään ry:n Syömishäiriökeskuksesta.

Perjantaina 21.4. klo 11.30-12.30 Perjantailounas / tuetun syömisen ryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Lauantaina 22.4. klo 14-17 Vapaan kirjoittamisen työpaja yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla. Työpajaan voit osallistua vaikka et olisi ilmoittautunut mukaan tai ollut aikaisemmilla kerroilla mukana. Työpaja on maksuton.

Sunnuntaina 23.4. klo 17-18.30 Sairastavien ja toipuvien avoin vertaistukiryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Maanantaina 24.4. klo 14-16  kaikille avoin Kahvihetki yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Maanantaina 24.4. klo 18-20 Ahmimistyyppisesti oireilevien avoin vertaistukiryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Tiistaina 25.4. klo 17.30-19.30 Luento: Periytyvätkö syömishäiriöt?, luennoitsijana apulaisprofessori Anna Keski-Rahkonen, yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla. Ilmoittautumiset: kaisa(at)etelansyli.fi

Torstaina 27.4. klo 14-16  kaikille avoin Kahvihetki yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Torstaina 27.4. klo 18-20 Läheisten avoin vertaistukiryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla. Illan teemana on Kuinka syömishäiriöitä hoidetaan? Hoitomuodot ja terapiat, alustajana Jane Ahola, Elämän Nälkään ry:n Syömishäiriökeskuksesta

Perjantaina 28.4. klo 11.30-12.30 Perjantailounas / tuetun syömisen ryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Maanantaina 1.5. ILOISTA VAPPUA! 

Kaikkiin ryhmiin voit tulla ilman etukäteisilmoittautumista! Huom! Viikkoinfon ohjelma sisältää ainoastaan avoimet ryhmät ja tapahtumat. Suljetut ryhmät, kurssit tai maksulliset virkistystapahtumat eivät täten näy viikko-ohjelmassa.

 

TIEDOKSI: Etsimme uusia vertaistukiryhmänohjaajia!

Oletko sairastanut syömishäiriön tai kulkenut läheisenä rinnalla? Haluaisitko kääntää kokemuksesi voimaksi ja toimia vertaistukena muille?

Yhdistys kaipailee kipeästi toista ryhmänohjaajaa Vantaalla kokoontuvaan sairastavien ja toipuvien vertaistukiryhmään sekä läheisten vertaistukiryhmään Helsingissä! Mikäli kiinnotuit tai sinulla heräsi kysyttävää, ole suoraan yhteyksissä Uura-Liina Lahteen, uura-liina.lahti(at)etelansyli.fi

Yhdistyksen toimitila sijaitsee Kaapelitehtaalla Ruoholahdessa: Tallberginkatu 1, B-rappu, 4. Krs

 

 VIIKKOINFO JULKAISTAAN SEURAAVAN KERRAN TIISTAINA 2.5. 

 

Kevät on jo pitkällä! Tällä viikolla rauhoitutaan pääsiäisen viettoon – sitä ennen on kuitenkin monenlaisia ryhmiä tarjolla!

Maanantaina 10.4. klo 14-16 kaikille avoin Kahvihetki yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla  

Maanantaina 10.4. klo 18-19.30 Ruotsinkielinen sairastavien ja toipuvien avoin vertaistukiryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Tiistaina 11.4. sairastaville ja toipuville suunnattu Teemallinen teehetki yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla. Illan teemana on: Kielletyt ja sallitut ruoka-aineet

Keskiviikkona 12.4. klo 17.30-19.00 Sairastavien ja toipuvien avoin vertaistukiryhmä Sellon kirjaston ryhmätyötila Elinassa (2 krs., Leppävaarankatu 9, Espoo)

Torstaina 13.4. klo 14-16 kaikille avoin Kahvihetki yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Perjantaina 14.4.- Maanantaina 17.4. ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ ! Huom! Ei ryhmiä tai muita tapahtumia!

 

Kaikkiin ryhmiin voit tulla ilman etukäteisilmoittautumista! Huom! Viikkoinfon ohjelma sisältää ainoastaan avoimet ryhmät ja tapahtumat. Suljetut ryhmät, kurssit tai maksulliset virkistystapahtumat eivät täten näy viikko-ohjelmassa.


Huomasithan jo seuraavat tulevat tapahtumat:

  • Huhtikuun luentoilmoittautuminen on alkanut! Periytyvätkö syömishäiriöt? -luennon luennoitsijana apulaisprofessori Anna Keski-Rahkonen. Luento pidetään ti 25.4. yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla, ilmoittautumiset: kaisa(at)etelansyli.fi
  • Yhdistyksen perinteistä Kesäjuhlaa vietetään tänä vuonna 10.5. Kaisaniemen Cafe Violassa! Ilmoittautumiset: uura-liina.lahti(at)etelansyli.fi
  • Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö esittää esityksen Kuninkaani yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla pe 12.5. klo 18. Esitys on maksuton, ilmoittautumiset: kaisa(at)etelansyli.fi
  • Kevään toinen Pitkään sairastaneiden ilta pidetään 30.5. yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla. Teemana on Syömishäiriö ja parisuhde, josta alustamassa psykoterapeutti Laila Ekström.

Yhdistyksen toimitila sijaitsee Kaapelitehtaalla Ruoholahdessa: Tallberginkatu 1, B-rappu, 4. Krs

  

VIIKKOINFO JULKAISTAAN SEURAAVAN KERRAN TIISTAINA 18.4. 

 

 

Näin se huhtikuu vain puski päälle – ja toivottavasti myös kevät vihdoinkin sen mukana! Alkaneen viikon ohjelma näyttää tältä!

Maanantaina 3.4. klo 14-16 kaikille avoin Kahvihetki yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Maanantaina 3.4. klo 18-20 Ahmimistyyppisesti oireilevien avoin vertaistukiryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Torstaina 6.4. klo 14-16 kaikille avoin Kahvihetki yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla  PERUTTU!

Perjantaina 7.4. klo 11.30-12.30 Perjantailounas / tuetun syömisen ryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla. Tulethan ryhmään omien eväiden kera, olethan paikalla ryhmän alkamisaikaan.

Sunnuntaina 9.4. klo 17-18.30 Sairastavien ja toipuvien avoin vertaistukiryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Kaikkiin ryhmiin voit tulla ilman etukäteisilmoittautumista! Huom! Viikkoinfon ohjelma sisältää ainoastaan avoimet ryhmät ja tapahtumat. Suljetut ryhmät, kurssit tai maksulliset virkistystapahtumat eivät täten näy viikko-ohjelmassa.


Huomasithan jo seuraavat tulevat tapahtumat:

  • Huhtikuun luentoilmoittautuminen on alkanut! Periytyvätkö syömishäiriöt? -luennon luennoitsijana apulaisprofessori Anna Keski-Rahkonen. Luento pidetään ti 25.4. yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla, ilmoittautumiset: kaisa(at)etelansyli.fi
  • Yhdistyksen perinteistä Kesäjuhlaa vietetään tänä vuonna 10.5. Kaisaniemen Cafe Violassa! Ilmoittautumiset: uura-liina.lahti(at)etelansyli.fi
  • Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö esittää esityksen Kuninkaani yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla pe 12.5. klo 18. Esitys on maksuton, ilmoittautumiset: kaisa(at)etelansyli.fi

Yhdistyksen toimitila sijaitsee Kaapelitehtaalla Ruoholahdessa: Tallberginkatu 1, B-rappu, 4. krs

Tiistai-iltana 28.3. Etelän Sylin toimitiloissa Kaapelitehtaalla kuultiin Petra Kankaan kokemuspuheenvuoro ”Syömishäiriö läheisen silmin”. Petra kertoi siitä, millaista on ollut elää 7 vuotta syömishäiriöön sairastuneen tyttären Annikan (nimi muutettu) kanssa ja millaista on olla tällä matkalla edelleen. Olin itse kuuntelemassa sairastaneen näkökulmasta, pohjalla pieni toive ymmärtää omia vanhempiani millin verran enemmän. Sairastuin bulimiaan ollessani 16-vuotias ja kävin tulevien vuosien aikana läpi lukuisia eri vaiheita sairauden parissa sen monissa muodoissaan, parantuen kuitenkin lopulta melkein kuin yllättäen. Nyt yli kymmenen vuotta sairauden alkamisen jälkeen en vieläkään ole varma tiesikö äitini koko syömishäiriöstä. Isäni kyseli asiasta muutaman kerran, mutta en usko hänenkään olleen kovin selvillä siitä, kuinka täysin sairaus dominoi elämääni. En koskaan ole kokenut tarpeelliseksi keskustella kokemuksistani heidän kanssaan, varsinkaan koska meillä on muuten oikein hyvät välit, mutta en voi sanoa, ettenkö hieman ihmettelisi tätä täydellistä hiljaisuutta aiheen tiimoilta.

Petran kertomus nyt 21-vuotiaasta tyttärestään oli tavallaan niin hurja ja tavallaan niin tuttu, että välillä nauratti, välillä taas en voinut estää kyyneleitä virtaamasta. Etenkin Petran lukiessa pätkiä tyttärensä päiväkirjasta aloin miettiä kuinka universaaleja teini-ikään kuuluvat tunnereaktiot oikeastaan ovat. Toki ne ovat aina yksilöllisiä ja tuntuvat itselle maailman yksityisimmiltä asioilta, mutta tunnistin oitis sen uhman, jääräpäisyyden ja nokkeluuden, joita päiväkirjan sivuilta meidän kuunneltavaksemme valui. Kun syömishäiriö ottaa valtaansa, ei mikään saa käsittämään, kuinka vääristynyt oma maailmankuva on, vaan mieli taipuu käsittämättömiin keksintöihin, jotta syömishäiriötä palvelevan käytöksen saisi onnistumaan. Jos äiti piilottaa vaa’an autotalliin kaiken massiivisen tavaramäärän alle, se kyllä löydetään. Jos kotona ei saa jumpata, se tehdään vaikka sitten salaa keskellä yötä. Jos ambulanssi hakee sairaalaan, kun syömättömyys yltyy hengenvaaralliseksi, ei silti jaksa tajuta miksi äiti aina vain itkee.

Muistan itse vieläkin sen tunteen, kun isä ensimmäistä kertaa yllätti minut oksentamasta. Avasin kylpyhuoneen oven ja siinä hän seisoi, vakava ja hieman välttelevä ilme kasvoillaan. Hän sanoi huomanneensa mitä teen, että minun täytyy lopettaa, että minulle täytyy hankkia apua. Tunsin pelkkää hätää ja häpeää, molempia hirveän vahvoina, ja siitä eteenpäin tein kaikkeni salatakseni toimintani. Millään tapaa isän väliintulo ei saanut minua edes harkitsemaan lopettamista, vaan tahdoin ainoastaan varmistaa, ettei hän saisi minua uudestaan kiinni. Oksentaminen tuntui niin yksityiseltä ja niin välttämättömältä, että isän tunkeutuminen niin lähelle tuntui sietämättömältä. Toki myöhemmin olen ollut hänen puuttumisestaan kiitollinen, mutta 16-vuotiaana tahdoin vain olla rauhassa.

Yksi Petran tyttären sairastumisen alkuajoilta mieleen jäänyt asia oli terkkarin kommentti siitä, kuinka Annikan pitäisi yläasteelle siirtyessä olla varovainen, ettei hänestä tule lian iso. Petra koetti vakuuttaa sen viitanneen Annikan pituuteen, mutta tietenkään tällaiset paikkaukset eivät täysin korjaa mieleen iskostunutta ajatusta siitä, että on olemassa oikeanlaisia ja vääränlaisia kokoja. Yksittäisten kommenttien osuus syömishäiriön kehittymisessä voi olla jos nyt ei ratkaiseva niin lähellä sitä. Itse imin koko sairausajan itseeni ulkopuolisten mielipiteitä ulkonäöstäni, ja vaikka kuinka tahdoin olla vahva ja itsevarma, käsittelin niitä ja mukauduin niihin vähintään tiedostamattani, useimmiten myös tarkoituksella. Jos joku sanoi mitä tahansa kehooni liittyvää, pureskelin sanat jälkeenpäin millimetrin kokoisiin osiin ja kääntelin ja vääntelin niihin kätkeytynyttä viestiä. Kun olin ensimmäistä kertaa toipumassa bulimiasta, laitoin erääseen internetin kuvapalveluun kuvan, jossa olin siskoni kanssa lomalla syömässä jätskiä. Eräs kaveripoika kommentoi siihen jotakin sen suuntaista, että ”ootpas sä pyöristynyt sitten viime näkemän”. Sen lukeminen tuntui niin pahalta, että vatsassani muljahti, ja vietin seuraavan tunnin päiväkirjani parissa psyykaten itseäni siihen, etten antaisi yhden hölmön kommentin pilata hetkellistä mielenrauhaa kehoni uuden, hieman menneitä kuukausia suuremman koon suhteen. Tällaisten asioiden takia en vanhemmalla iällä ole pystynyt suhtautumaan edes myönteisiin kommentteihin aina täysin neutraalisti. Toki ne tuntuvat hyvältä, mutta onko välttämätöntä reagoida toisen ihmisen ulkonäköön? Millaisia sääntöjä ne yhteiskuntaamme luovat ja mitä ihanteita ylläpitävät? Ulkonäkö on niin subjektiivinen ja osittain myös niin täysin oman vaikutusvallan ulkopuolella oleva asia, että on täyttä hulluutta, kuinka paljon painoarvoa sille annetaan.

Yksi asia Petran puheissa kiinnitti erityisesti huomioni. Hän kuvaili Annikan sairauden alkuvaiheita ja niitä hälytysmerkkejä, jotka ensin jäivät häneltä huomaamatta. Jälkeenpäin näitä aikoja miettiessään Petra oli tullut siihen tulokseen, että ihminen on halutessaan hyvin taitava sulkemaan pois kaiken pahan ja huijaamaan itsensä luulemaan, että kaikki on hyvin silloinkin, kun niin ei suinkaan ole. Olen aina ajatellut, että äitini on ollut aivan pakko jollain tasolla tiedostaa, mitä elämässäni tapahtui, sillä en usko, että on mahdollista asua kaksi vuotta saman katon alla ihmisen kanssa, joka oksentaa päivittäin ja laihtuu kausittain kilokaupalla ilman että tajuaisi tästä yhtään mitään. En missään nimessä syytä äitiäni, ja varsinkin silloin olin suorastaan onnessani, ettei hän kiinnittänyt huomiota tekemisiini, mutta on jollain lailla helpottavaa ymmärtää hänen valintaansa taas vähän paremmin.

Uskon myös, että ihmisen tietoisuus kykenee paljon ihmeellisempiin asioihin kuin me edes käsitämme, ja että omat uskomukset luovat ympäröivän maailman. Kun kuuntelin Petran ja muiden paikalle kerääntyneiden vanhempien kokemuksia, tuntui syömishäiriö aivan uudella tavalla epäreilulta. Se on sairastuneelle sanoinkuvaamattoman rankkaa, mutta niin on myös läheisille. En lainkaan ihmettele, että tuska oman tyttären tai pojan sairastumisesta voi kasvaa niin suureksi, että asian mieluummin työntää tiedostamattomaan. En toki tiedä kokiko äitini asian näin, mutta koki miten koki, hän on varmasti toiminut parhaan kykynsä mukaan. Tätä olisin tahtonut sanoa myös kaikille paikalla oleville vanhemmille: en usko että voit vanhempana tehdä mitään väärin. Vanhemman rakkaus lapseensa on tavallaan elinikäinen suoja, joka varmistaa, että toimit aina parhaan tietämyksesi ja tahtosi mukaan. Et voi hoitaa lastasi väärin. Tiedän kuinka valtavaa epätoivoa syömishäiriö voi aiheuttaa, koska paraneminen harvemmin tapahtuu suoraviivaisesti ja selkeästi, ja usein tuntuu siltä, että se on elinikäinen kirous, joka aina uudestaan ja uudestaan vetää mukanaan pimeään. Mutta ei se ole elinikäinen kirous.

Yksi toistuva teema illan aikana oli hoidon saaminen ja etenkin sen vaikeus. Minulla on ollut se käsitys, että edes kaikkein kipeimmin hoitoa tarvitsevat eivät aina sitä saa, mutta Petran kertomat kokemukset vuosien varrelta nostivat ymmärrykseni aivan uudelle tasolle. Kuulostaa aivan käsittämättömältä, että tyttö, joka yksinkertaisesti ei syö, ei mitään, käännytetään pois, koska osastolla ei ole tilaa. Moni mukana olleista oli täysin samaa mieltä, varsinkin sen suhteen kuinka vaikeaa on saada apua arkipäivän tilanteisiin konkretian tasolla. Ruokaohjeita ja liikuntakieltoja on kyllä helppo kirjoittaa paperille ja lähettää vanhempi ja lapsi kotiin, mutta kuinka syöminen toteutetaan käytännössä, jos sairastunut ei siihen suostu? En edes itse tiedä vastausta tähän, sillä kuka tietää millaisiin äärimmäisyyksiin olisin mennyt välttääkseni syömisen, jos minut olisi siihen pakotettu.

Petra toi myös esiin sen, kuinka raskasta on kaiken sairauden aiheuttaman tuskan alla painia ongelman kanssa lähes yksin, ja kuinka kohtuuttoman suuri vastuu vanhemmalle helposti kasataan hoitohenkilökunnan puolelta. Jäin tämän seurauksena pohtimaan, kuinka syömishäiriöön ei välttämättä edelleenkään suhtauduta samalla vakavuudella kuin sairauksiin yleensä. Sillä missä muussa hengenvaarallisessa tilassa potilas lähetetään kotiin selviytymään vanhempiensa avulla? Missä muussa hengenvaarallisessa tilassa ambulanssin itsetuhoiselle lapselleen soittaneelle vanhemmalle sanotaan, että hänen on itse ajettava lapsensa sairaalaan? Missä muussa hengenvaarallisessa tilassa osastolla oleva potilas lähetetään kesäksi kotiin, koska osasto menee kesätauolle? Petran puhuessa yhteisöllisyyden merkityksestä ja esimerkiksi naapureiden mahdollisuuksista auttaa mietin, miksi ihmeessä meillä on tapana koteloitua omien suppeiden lähipiiriemme sisään ja suhtautua ongelmiin niin, että sillä kuormitetaan vain ja ainoastaan itseämme jos vain suinkin voi. Uskon että mahdollisuuden saadessaan kuka tahansa antaisi ilomielin apua kykyjensä mukaan, mutta rohkeutta kysyä ei välttämättä löydy. Niin ihminen löytää sisältään uskomattoman määrän voimavaroja, mutta vain koska on äärimmäinen pakko. Eräs äiti toi esiin sen, kuinka hän voi huonommin aina kun hänen sairastava tyttärensä voi paremmin, mikä kuulosti järkeenkäyvältä mutta pelottavalta esimerkiltä siitä, kuinka mieli sopeutuu hädän äärellä. Lapsensa eteen tekee tietenkin kaikkensa, mutta miten itse selviää?

Tilan tyhjennyttyä jäin hetkeksi istumaan hipihiljaiseen huoneeseen miettimään omaa matkaani, joka on sairastamisen osalta jokin aika sitten lopullisesti päättynyt. Tunsin valtavaa surua kaiken kuulemani johdosta, kaikkien niiden ihmisten vuoksi, joiden kokemuksia illan aikana olin kuullut, mutta entistä suurempaa kiitollisuutta siitä, että saan olla tässä pisteessä missä olen. Hetken tuntui siltä, että kaikki tahdonvoimani kerääntyi yhdeksi möykyksi ja lähetti toiveen kaikille syömishäiriötä sairastaville: tahtoisin että kaikki saisivat tuntea elämän täyden kauneuden ja rakkauden, sillä se on jokaiselle mahdollista, niin käsittämättömän kaukaiselta tai valheelliselta kuin se voikin tällä hetkellä tuntua. Kiitos Petra kun kerroit sinun ja Annikan tarinan ❤ Ja ääretön määrä voimia kaikille, jotka joutuvat taistelemaan samojen asioiden kanssa.

-Riina-

Maaliskuun viimeinen viikko aloitellaan auringonpaisteessa! Tuleva viikko tarjoaa seuraavanlaista:

Maanantaina 27.3. klo 14-16 kaikille avoin Kahvihetki yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Monday 27th of March 2017, 5-7 pm Peer support evening for English speakers at the Etelän-SYLI office in Kaapelitehdas (Cable Factory), Tallberginkatu 1B, 4th floor (nearest metro stop: Ruoholahti). You don’t have to sign up for the event, just come along. 

Tiistaina 28.3. klo 17.30-19.30 Kokemuspuheenvuoroilta: Syömishäiriö läheisen silmin yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla. Ilmoittautumiset: kaisa(at)etelansyli.fi

Torstaina 30.3. klo 14-16 kaikille avoin Kahvihetki yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Perjantaina 31.3. klo 11.30-12.30 Perjantailounas / tuetun syömisen ryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla. Tulethan ryhmään omien eväiden kera, olethan paikalla ryhmän alkamisaikaan.

Sunnuntaina 2.4. klo 18-20 avoin BED-vertaistukiryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Kaikkiin ryhmiin voit tulla ilman etukäteisilmoittautumista! Huom! Viikkoinfon ohjelma sisältää ainoastaan avoimet ryhmät ja tapahtumat. Suljetut ryhmät, kurssit tai maksulliset virkistystapahtumat eivät täten näy viikko-ohjelmassa.


Huomasithan jo seuraavat tulevat tapahtumat:

  • Kevään uutuutena Lempeää joogaa -kurssi, joka starttaa 3.5. ihanan Sari Hanskin johdolla! Sinulla ei tarvitse olla aikaisempaa kokemusta joogasta – pääpaino on rentoutumisessa ja hyvän olon etsimisessä! Ilmoittautumiset: kaisa(at)etelansyli.fi
  • Yhdistyksen perinteistä Kesäjuhlaa vietetään tänä vuonna 10.5. Kaisaniemen Cafe Violassa! Ilmoittautumiset: uura-liina.lahti(at)etelansyli.fi
  • Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö esittää esityksen Kuninkaani yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla pe 12.5. klo 18. Esitys on maksuton, ilmoittautumiset: kaisa(at)etelansyli.fi
  • Kevään toinen Pitkään sairastaneiden ilta pidetään 30.5. yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla. Teemana on Syömishäiriö ja parisuhde, josta alustamassa psykoterapeutti Laila Ekström.

 

Yhdistyksen toimitila sijaitsee Kaapelitehtaalla Ruoholahdessa: Tallberginkatu 1, B-rappu, 4. krs

Uusi viikko, uudet kujeet! Alkanut viikkoa tarjoaa ryhmiä niin sairastaville kuin läheisillekin. Yksin ei tarvitse koskaan jäädä <3

Maanantaina 20.3. klo 14-16 kaikille avoin Kahvihetki yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Maanantaina 20.3. klo 18-20 Ahmimistyyppisesti oireilevien avoin vertaistukiryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla 

Torstaina 23.3. klo 14-16 kaikille avoin Kahvihetki yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

Torstaina 23.3. klo 18-20 Läheisten avoin vertaistukiryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla Illan teemana on Perhe mukana syömishäiriötä sairastavan hoidossa. Kuinka selviytyä arjessa? alustajana Anita Ryöppönen, HYKS Syömishäiriöyksikkö

Perjantaina 24.3. klo 11.30-12.30 Perjantailounas / tuetun syömisen ryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla. Tulethan ryhmään omien eväiden kera, olethan paikalla ryhmän alkamisaikaan.

Sunnuntaina 26.3. klo 17-18.30 Sairastavien ja toipuvien avoin vertaistukiryhmä yhdistyksen toimitilassa Kaapelitehtaalla

 

Kaikkiin ryhmiin voit tulla ilman etukäteisilmoittautumista! Huom! Viikkoinfon ohjelma sisältää ainoastaan avoimet ryhmät ja tapahtumat. Suljetut ryhmät, kurssit tai maksulliset virkistystapahtumat eivät täten näy viikko-ohjelmassa.


Huomasithan jo seuraavat tulevat tapahtumat:

  • Englanninkielinen vertaistuki-ilta tulee jälleen maanantaina 27.3.! Lue lisää ja vinkkaa eteenpäin!
  • Maaliskuun kokemuspuheenvuoroillassa tiistaina 28.3. kuulemme syömishäiriötä sairastavan läheisen kokemuspuheenvuoron. Ilmoittautumiset: kaisa(at)etelansyli.fi
  • Yhdistyksen perinteistä Kesäjuhlaa vietetään tänä vuonna 10.5. Kaisaniemen Cafe Violassa! Ilmoittautumiset: uura-liina.lahti(at)etelansyli.fi

 

Yhdistyksen toimitila sijaitsee Kaapelitehtaalla Ruoholahdessa: Tallberginkatu 1, B-rappu, 4. krs