Sinä aikana, jonka olen ollut Etelän-SYLI:ssä töissä, olen törmännyt moniin kysymyksiin ja väitteisiin syömishäiriön luonteesta. Onko tunnesyöminen sama asia kuin syömishäiriö? Pitääkö anoreksiaa sairastava pakottaa hoitoon?
Miksi syömishäiriötä sairastava ei halua parantua? Monet ovat sitä mieltä, että syömishäiriö on riippuvuus. Toiset ajattelevat, että se on sairaus ja toiset, että se on vain oire jostain.
Ymmärrän hyvin kaikki pohdinnat ja tarpeen lokeroida syömishäiriötä. Ihminen tarvitsee määritelmiä ymmärtääkseen. Ihmisaivot tulkitsevat maailmaa luokitusten avulla. Siksi myös itselleni on ollut tärkeää pyrkiä ymmärtämään sairauden todellista luonnetta. Omat pohdintani ovat johtaneet seuraavaan.
Syömishäiriö on sairaus siinä mielessä, että monesti hoito on välttämätöntä. Se on sairaus myös siksi, että se tuhoaa ihmistä fyysisesti. Syömishäiriöllä on selkeitä, tunnistettavia piirteitä. Ja joskus syömishäiriö muuttaa ihmisen aivotoimintaa niin, että pakon käyttäminen hoitoon saamisessa on tarpeen, sillä sairastava ei välttämättä täysin ymmärrä oman tilansa vakavuutta. Koska hoito on usein välttämätöntä, myös diagnoosit ovat tarpeellisia.
Syömishäiriö on monesti myös oire. Ihminen oireilee syömisen kautta. Se, missä vaiheessa tämä oireilu riittää diagnoosiin ja hoidon saamiseen, on asia erikseen. Mutta koska syömishäiriö on usein oire jostain muusta, ei auta, että hoidetaan vaan syömishäiriötä, vaan täytyy tarttua oireiluun johtaneisiin syihin.
Se, mitä seuraavaksi kirjoitan, on mielestäni avainasia. Olen sitä mieltä, että syömishäiriö on selviytymiskeino. Se on keino selvitä ihmiselle sillä hetkellä äärimmäisen (liian) kuormittavasta elämäntilanteesta. Ja se, miksi syömishäiriöstä on usein vaikeaa päästää irti – jopa niin vaikeaa, että oireilusta tulee riippuvuus – johtuu juuri tästä. Koska syömishäiriö on keino selvitä, ihminen ei voi toipua ennen kuin löytää muita, terveempiä selviytymiskeinoja. Näiden löytämiseen tarvitaan apua. Hoitoa, vertaistukea, keskusteluapua, terapiaa.
Tämä määritelmä on mielestäni armollinen. Se, että joku sairastuu syömishäiriöön ei tarkoita, että kyseinen henkilö olisi tyhmä tai hullu. Tavallaan, sairastuminen vain osoittaa, että henkilö on halunnut selviytyä ja löytänyt ”pelastusrenkaan”, joka pitää hänet pinnalla. Jotain, joka vie ajatukset pois tästä hetkestä, näistä tunteista, tästä ylitsepääsemättömän raskaasta tilanteesta. Mutta selviytymiskeinona syömishäiriö on äärimmäisen vaarallinen ja vahingollinen ja siksi muiden, parempien keinojen löytäminen ja omaksuminen on ainoa oikea ratkaisu.
Määritelmä kertoo myös siitä, että syömishäiriöstä on täysin mahdollista parantua ja siitä on mahdollista parantua täysin. Kun ihminen löytää uusia, terveitä selviytymismalleja, hänen ei enää tarvitse oireilla syömisen kautta seuraavan kuormittavan tilanteen tullessa vastaan. Meillä on toiminnassa mukana paljon ihmisiä, jotka todistavat tämän. Toipuminen on mahdollista ihan kaikille – myös sinulle. Se vaatii työtä ja sinnikkyyttä sekä myös nöyryyttä elämää ja itseään kohtaan. Mutta tämä kaikki työ on sen arvoista, sillä mikään ei voita vapauden tunnetta, joka seuraa, kun pääsee syömishäiriön ikeestä irti.
Tämä on minun mielipiteeni. Mitä mieltä sinä olet?
Kaisu
vastaava toiminnanohjaaja, Etelän-SYLI ry
