Rakkautta syömishäiriön aikaan
Muistan lähimenneisyydestäni tarkan ajankohdan, jolloin oireiluni oli pahimmillaan. Asuin yksin vetoisessa, vanhanaikaisessa kämpässä, jossa nukahdin jakkupuku päällä sohvalle. Sängyssä nukkumisen esti naapureiden kovaääninen keskustelu, josta en tietenkään kilttinä tyttönä voinut valittaa. Aamulla heräsin naama turvonneena ja vaatteet ryppyisenä juomaan halvinta murukahvia järkyttävän kylmässä keittiössä, kampesin itseni toimistolle ja jatkoin onnettomassa päivätyössäni, jonka herättämää ahdistusta olin taas koko illan purkanut sämpylävuoreen. … Lue koko artikkeli
