Etelän-SYLI juhlisti vuoden 2025 Älä laihduta -päivää yleisöluennolla, johon kutsuttiin puhujaksi psykologi, psykoterapeutti ja työnohjaaja Taija Wilenius.
Keskustakirjasto Oodissa järjestetty luento käsitteli ulkonäköpaineita, dieettikulttuuria, laihduttamisen vaikutuksia ja vaaroja ja lihavuuden stigmaa.
Luennoitsija rohkaisi kuulijoita miettimään sisäistä dieettikulttuurista ammentavaa ääntä hahmona, jota hän kutsui ”painopoliisiksi”.
Hei, painopoliisi, miksi sanot, mitä sanot?
Miltä oma sisäinen painopoliisi näyttää ja miltä se kuulostaa? Mistä se on saanut oppinsa? Millaisissa tilanteissa painopoliisi aktivoituu? Mitä tunteita ja käyttäytymistä painopoliisin kuiskuttelut herättävät?
Harjoitus konkretisoi erinomaisesti hieman vaikeasti tavoitettavan ja hahmotettavan sisäisen äänen. Kun sillä on hahmo, sen kanssa voi ikään kuin kohdata ja käydä keskustelua:
”Hei, painopoliisi, miksi sanot, mitä sanot? Onko tuossa järkeä? Onko sinun kuuntelusi minulle hyväksi? Jospa näyttäisin sinulle ovea?”
Myötätuntoa ja arvostusta
Painopoliisin lisäksi luennoitsija muistutti toisesta äänestä ja kehotti luomaan myös sille hahmon.
Miltä näyttää myötätuntoinen, lämmin ja ystävällinen osa meistä? Se, jonka puhe on lempeää ja arvostavaa.
Minä ainakin näen heti edessäni rauhallisen, leppeän ja hymyilevän hahmon – aikamoinen ero tiukkapipoiseen ja kärttyisään painopoliisiin.
Itsemyötätunnon harjoittaminen vaikkapa tällaisen hahmon avulla ei välttämättä ole maailman helpointa, mutta siinä voi kehittyä askel kerrallaan.
Voit aloittaa kysymällä itseltäsi vaikkapa ´mitä tarvitsen juuri nyt?’. Tarvitsenko halauksen, kuuntelua, turvaa vai karamellin?
Miten nujertaa painopoliisit?
Entäpä sitten se yhteiskunta, jonka dieettikulttuurikakofonia uhkaa hukuttaa alleen myötätuntoisen sisäisen äänemme?
Ottakaamme kolmen askeleen toimintamalli käyttöön:
- Ensimmäinen askel on tunnistaa ja validoida reaktio, jonka keho- ja ruokavihapuhe itsessä herättää.
Voit sanoa itsellesi vaikkapa: ”Huomaan, että tämä satuttaa minua, tämä ei tunnu hyvältä.”
2. Seuraavaksi tunnistetaan rajat ja ilmaistaan ne. Vaikkapa näin: ”En halua ottaa osaa laihdutuskeskusteluun ja toivon, että voitaisiin vaihtaa aihetta.”
3. Kolmas askel on kurkistaa painopoliisin taakse:
”Miksi tuo toinen/nuo toiset puhuvat tuolla tavalla?” Onko painopoliisina toimiminen ehkä suojautumiskeino omaa kehohäpeää vastaan?
Tarvitsenko halauksen, kuuntelua, turvaa vai karamellin?
Vastavoimana tyytyväisyys
Kehohäpeä ja pyrkimys muokata itseä on meissä syvällä. Miten radikaalia onkaan olla tyytyväinen itseensä tässä painopoliisien maailmassa!
Voimme kuitenkin aivan erityisen hyvällä syyllä kokoontua yhteen haastamaan hyvinvointiamme uhkaavia keho- ja ulkonäköihanteita, ottaa tauon suorittamisesta ja tehokkuudesta, helliä kehoamme ja mieltämme ja suhtautua itseemme myötätuntoisemmin.
Miten radikaalia on olla tyytyväinen itseensä tässä painopoliisien maailmassa?
Maailman muuttaminen keho- ja ruokarauhan paikaksi vie vielä pitkään, mutta onneksi muutosta tapahtuu, pieni askel kerrallaan.
Taija Wileniuksen löydät Instagramista @psykologi.taija.wilenius ja Facebookista Psykologi Taija Wilenius. Luennon aiheita käsitellään myös hänen uusimmassa kirjassaan Paino mielessä – oivalluksia syömisen psykologiasta.
-Pihla, Etelän-SYLIn toiminnanohjaaja
