Kuvat kauniista virheettömistä kasvoista ja treenatuista vartaloista ovat nykyään osa jokapäiväistä elämäämme, joilta on vaikea välttyä, halusimme tai emme. Sosiaalinen media yhdessä muun median kanssa on mahdollistanut erilaisten kauneusihanteiden tehokkaan levittämisen sekä ylläpidon. Ympärillämme käydään jatkuvasti keskusteluja siitä kuinka pitäisi syödä, millainen on hyvä vartalo ja kuinka nämä saavutetaan. Vaikka kaikenlaisia kauneusihanteita on ollut kautta aikain, on viime aikoina onneksi rohkaistuttu puhumaan kehopositiivisuuden, oman kehon arvostamisen ja hyväksymisen, puolesta ja siitä kuinka sinä riität juuri tuollaisena kuin olet.

Keholla on suuri merkitys niin koko minäkuvaamme kun identiteetin rakentumiseen. Liitämme siihen paljon erilaisia uskomuksia, mielikuvia ja merkityksiä. Joskus nuo mielikuvat ja uskomukset kehoamme kohtaan saattavat vääristyä aiheuttaen negatiivisia ajatuksia kehostamme, meistä itsestämme. Kehosta tulee pahan olon kaatopaikka, johon puretaan epäonnistumisen ja ärtymyksen tuntemuksia. Siitä muodostuu suorituspaikka, jonka kontrollointi tuottaa hyvää oloa – mutta vain hetkellisesti.

Kehoon liittyvä riittämättömyys ja tyytymättömyys ovat valitettavan yleisiä, iästä riippumatta, niin naisten kuin miestenkin keskuudessa. Jatkuva itsensä vertaileminen ympärillä oleviimme sekä yhteiskunnan muokkaamiin ihanteisiin on aiheuttanut vääristyneitä kehonkuvia myös normaalipainoisilla. Aivan kuin kehoa pidettäisiin jonkinlaisen arvon mittarina. Eikö hienous ole siinä miten erilaisia olemme? Niinpä tietynlainen kriittisyys ja kyseenalaistaminen muun muassa median julkaisemiin kuviin sekä ulkonäköä koskevien keskustelujen suodattaminen ovat hyvinkin suositeltavia tapoja vähentää itseensä ja omaan kehoon kohdistuvia paineita.

On vaikeaa lähteä uskottelemaan itselleen riittävänsä, kun ympäristö antaa jatkuvasti viitteitä jostain muusta. Tavoitellessamme jotain muuta kuin mitä olemme, unohdamme kuunnella sitä arvokkainta joka kulkee kanssamme läpi elämän. Matka itsensä ja oman kehon hyväksymiseen on kaikille erilainen ja usein pitkä. Matkan aloittaminen vaatii paljon tunteiden ja tuntemusten kohtaamista sekä itselleen sopivien työkalujen löytämistä. Kehon kautta työskentely, minulle jooga, oli avain itsensä hyväksymisen tielle. Harjoitusten myötä kohtasin oman kehoni rajallisuuden sekä kaikki sen mahdollisuudet, tutustuin itseeni syvemmin. Kun alkaa oppia hyväksymään itsensä sellaisenaan kuin on sekä olemaan itselleen armollinen, myös mieli kirkastuu ja suhde kehoon tiivistyy – ehkä joskus jopa rakkaudeksi.

Sinä riität.

-Sarianne