Leena

Hei! Olen Leena (-93) ja kävin läpi anoreksian ja siitä toipumisen noin kymmenessä vuodessa.

Sairastuin noin 11-vuotiaana ja rämmin peruskoulun läpi sairauden kourissa ja terveydenhoitajan käyntejä vastaan pulikoiden.

Lukioon siirtyessäni olinkin fyysisesti jo niin huonossa kunnossa, että minulle suositeltiin osastohoitoa.

Kuntoni äkillinen heikentyminen ja kokemus kaiken menettämisestä (terveyteni, ystäväni, hyvät välit perheenjäseniini) toimivat motivaattorina toipumiselleni. Lopulta olin itse asiassa kiitollinen päästessäni osastolle.

Vointini koheni vauhdilla, ja kotiuduin jo kolmen kuukauden hoitojakson jälkeen. Hoito jatkui edelleen psykiatrisen sairaanhoitajan käynteinä, psykofyysisenä fysioterapiana sekä terveydenhoitajan kontrolleina.

Hoitokontakteja voitiin hiljalleen harventaa ja viimeinen käyntini on vuodelta 2012.

En ole kokenut suurempia takapakkeja toipumisen aikana tai sen jälkeen, mutta kerran sairauden kokeneena on osattava elää taipumuksen kanssa ja pidettävä tiukasti kiinni siitä vapaudesta, jonka on saanut sairauden kahleet rikottuaan.

Sairaita ajatuksia ei tarvitse enää orjallisesti kuunnella saatika lähteä toteuttamaan, vaan niitä voi tarkastella ennemminkin ikään kuin tuulessa ohi ajelehtivina lehtinä.

Sairauden alkuaikoina en juuri kokenut hyötyväni psykologin käynneistä, enhän halunnut parantua. Myöhemmin oman tahdon löydyttyä koin kuitenkin juttelun parhaana hoitomuotona.

Ajatusteni – myös niiden villeimpien ja nyrjähtäneimpien – jakaminen ääneen oli riittävä huojennus omaan olotilaani. Riitti, että joku vain kuunteli.

Ajatusten purkaminen kirjoittamalla tai puhumalla on ennen kaikkea avannut lukkoja omassa ajattelutavassani. Sen lisäksi jo tieto siitä, että joku muukin on tietoinen pahasta olostani ja ajatuksistani on tukenut taisteluani sairautta vastaan.

Vaikka anoreksia on vakava sairaus, on ollut huojentavaa jakaa samanlaisia tuntemuksia vertaisteni kanssa ja välillä jopa nauraa yhdessä sairauden hullutuksille.

Kannustan ottamaan rohkeasti yhteyttä. Sanamuoto on vapaa enkä odota viestiltäsi sen hienompaa muotoilua. Kaikki ajatuksenvirta on tervetullutta!

Luen sähköpostia päivittäin ja pyrin vastaamaan heti tai viimeistään muutaman päivän sisään.

Ps. You can also write in English.

leena(at)etelansyli.fi

Michael

Hei, olen Michael (synt. -93) ja kerron nyt ARFID-syömishäiriöstäni. Olen elänyt noin 4-5 vuotiaasta lähtien ARFID-syömishäiriön kanssa ja jatkan edelleen ...

Kaisa

Hei! Olen Kaisa ja sairastuin syömishäiriöön juuri lukion loputtua 18-vuotiaana (olen syntynyt -76). Tarkoituksena oli vain hieman laihduttaa, mutta huomaamattani ...

Nina

Hei! Olen Nina (syntynyt 1970) ja Itävallasta kotoisin. Taustani on alkoholistiperheestä, jossa opin aika pienestä lähtien, että pitää ottaa vastuuta, ...

Vilma

Hei! Olen Vilma (syntynyt -75). Läheiseni sairasti syömishäiriötä ja elin sairastuneen elämää siinä rinnalla. Kokemuksesta opin itse olemaan armollisempi niin ...