Melkein kaksi kuukautta sitten, toukokuun alussa vietettiin vuosittaista Älä laihduta –päivää. No Diet Day on kansainvälinen ja sitä vietetään 6.5. ympäri maailmaa. Monelta tuo päivä menee varmasti ohi kuin mikä tahansa muukin päivä, mutta itselleni se merkitsee mahdollisuutta tuoda isommalla volyymilla esille ja ihmisten ajateltavaksi nykyisiä kauneusihanteita ja niiden tarpeellisuutta sekä asettaa ihmisten ajatuksiin mietettä siitä, mitä on aito onnellisuus ja mitä siihen tarvitaan. Onko onnea se, että olisi viisi kiloa kevyempi? Onko onnea se, että rajoittaa omaa elämäänsä (syö vähemmän ja välttelee herkkuja, liikkuu pakonomaisesti) sen vuoksi, että voi vastata ulkoapäin tuleviin ”tavoitteisiin”.
Etelän–SYLI ry:n Älä laihduta -päivän tempaus ja kampanjointi tapahtui Kampin kauppakeskuksessa. Meitä oli paikalla yhdistyksen työntekijöitä ja vapaaehtoisia, mutta tämä päivä ei olisi ollut mitään ilman kohtaamisia ohikulkevien ihmisten kanssa. Ilman niitä merkityksellisiä keskusteluja ja mielipiteiden vaihtoja tapahtumalla ei olisi ollut merkitystä. Ja ihanaa oli jälleen huomata, miten leveän hymyn saa ihmisiltä vastaukseksi, kun toivottaa: ”Hyvää Älä laihduta –päivää!” Yhtenä osana päivän agendaa oli myös ruokailutilan huoneentaulu, josta pyysimme ihmisiltä mielipidettä. Parantaisiko esim. työpaikan ruokailuhetken tunnelmaa se, että tilassa noudatettaisiin taulun mukaisia sääntöjä? Epävirallisen gallupimme tulos oli: Kyllä parantaisi. Löydät ruokailutilan huoneentaulun täältä ja voit vaikka tulostaa sen oman työpaikkasi taukotilaan.
http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/huoneentaulu_ruokailutila.pdf
Tänä vuonna Älä laihduta –päivän teemana oli sairaan terve elämä. Omasta mielestäni loistava teemoitus! Pelkkä ”Älä laihduta!” on hyvin painokeskeinen sanoma, mutta nyt päästiin pureutumaan nyky-yhteiskunnan suorittamis– ja mittaamiskeskeisyyteen parhaimmillaan! Miksi kaikkea täytyy mitata? Miksi et voisi tehdä työtäsi ilman, että tuloksellisuutta mitataan? Miksi et voisi vapaa-aikana käydä lenkillä ilman, että mittaat suoritustasi? Miksi et voisi elää ilman aktiivisuusranneketta, joka kertoo koska voit illalla pysähtyä? Miten kaiken tämän mittaamiskulttuurin keskellä on mahdollista säilyttää avoin keskusteluyhteys omaan kehoon? Siihen rakkaaseen kehoon, joka palvelee meitä päivästä toiseen. Siihen kehoon, johon olemme syntyneet ja joka on meille annettu. Siihen kehoon, joka jokaisella on maailman kaunein. Kauniin siitä kehosta tekee ne eletyn elämän jäljet. Ne jäljet, jotka kertovat, että tämä keho on elänyt ja rakastanut. Tämä keho on ollut rakastettu. Joskus jäljet kertovat myös tuskasta ja pahasta olosta. Myös ne jäljet ovat osa jokaisen omaa kauneutta, elettyä elämää. Ovat ne jäljet millaisia tahansa, on meidän osattava hiljentyä kehomme äärelle ja kuunneltava sitä. Emme voi vain ulkoisten mittareiden avulla vaatia keholtamme päivä päivältä enempää ja parempaa. Hiljentyminen itsensä kanssa on matka. Jokaisessa päivässä tulisi tämä matka olla. Miltä minusta tänään tuntuu? Onko minun hyvä olla? Onko kehoni väsynyt ja kaipaako se rentoutta armottoman treenin sijasta? Mitä haluan ja mitä kehoni haluaa? Olenko yhtä kehoni kanssa? Mitä kaikkea tarvitsen elääkseni terveellisesti, ilman että terveydestä tuleekin sairautta?
Toivon, että Älä laihduta –päivän teema ja ajatukset ovat mielessäsi yhden päivän sijasta ihan jokaisena päivänä tänäkin vuonna.
Aurinkoa kesään, painorauhaa ja muistakaa: Olet rantakunnossa ihan sellaisena kuin olet!
Nähdään biitsillä, Petra
