Aika on kummallinen käsite. Vaikka se on pilkottu matemaattisen tarkasti erilaisiksi yksiköiksi, tuntuu se kuitenkin lopulta aina yhtä abstraktilta ja mahdottomalta määritellä.
Aloitin toiminnanohjaajana Etelän-SYLIssä vuosi ja kymmenen kuukautta sitten. Välillä tuntuu siltä, että se päivä oli eilen. Välillä, useammin, taas tuntuu siltä, etten ole koskaan missään muualla ollutkaan. Yhdistyksestä tuli niin nopeasti oma työpaikka ja toinen koti. Muistan elävästi sen hetken, kun ensimmäistä kertaa kävelin sisälle Kaapelin toimitilaan, työhaastatteluun. Ajattelin, että tänne haluan palata, tämä paikka tuntuu omalta. Palasin ja kotiuduin hetkessä yhdistykseen ja toimintaan, joka tuntui heti mielekkäältä ja tärkeältä.
Olen tutustunut tänä aikana uskomattoman hienoihin ihmisiin. Olen itkenyt ja nauranut yhdessä heidän kanssaan, teidän kanssanne. Olen etsinyt tietoa, tukimahdollisuuksia ja yrittänyt tarvittaessa itse olla tukena, antaa ja ylläpitää toivoa paremmasta huomisesta. Olen myös saanut myötäelää monia tarinoita, joilla on ollut onnellinen loppu. Olen kanssanne joutunut käymään uudestaan läpi omia muistojani vuosikymmenen takaa, mikä on tehnyt itsellenikin hyvää. Olen huomannut, että voin puhua omista vaikeista ajoista eikä se tee enää kipeää, vaikka joskus liikuttaakin. Olen omien kokemusteni kautta pystynyt eläytymään kävijöidemme tilanteisiin, ja ehkä voinut luoda jollekin uskoa: ”jos kerran tuo on selvinnyt, niin ehkäpä minäkin pääsen kuiville.”
Nyt on tullut aika jättää hyvästit ja siirtyä elämässä eteenpäin. 1.9. alkaen Uura-Liina palaa töihin ja minun sijaisuuteni päättyy. Haluankin kiittää teitä kaikkia, joiden kanssa olen saanut olla tekemisissä tämän työn puitteissa. Tämä on ollut hienoa aikaa enkä tule sitä koskaan unohtamaan. Enkä minä maailmasta mihinkään katoa. Varmasti tapaamme vielä monen kanssa erilaisissa tilanteissa. Ja kaupungilla saa tulla nykimään hihasta, jos sattuu minut paikantamaan.
Kiitos kaikille, kanssanne oli hienoa työskennellä. Olette upeita ihmisiä, niin sairastavat ja toipuvat kuin läheiset, työtoverit ja yhteistyökumppanitkin. Muistakaa, että toivoa on aina!
– Veera
