Mielenterveyshoitaja Jane Ahola luennoi Etelän-SYLIssä pakko-oireista helmikuussa 2019.
Pakko-oireet ovat itsesäätelyn mekanismi, joilla pyritään hallitsemaan ja kontrolloimaan tunteita. Taustalla on kyvyttömyyttä sietää epävarmuutta ja vastuuta sekä pelkoa siitä, että jotain pahaa tapahtuu. Pakko-oire voi laueta tietyssä tilanteessa, tiettyyn vuorokauden aikaan tai tietyssä paikassa.
Oireet ovat mielen sisäisiä ahdistusta tuovia ja lisääviä ajatuksia, kuten laskeminen, kellon mukaan toimiminen tai tiettyjen sanojen toistaminen. Pakko-oireinen ihminen siirtää pakonomaiset ajatuksensa toiminnoiksi, joiden tarkoitus on vähentää ahdistuneisuutta ja lisätä kontrollia ja itsetuntoa. Toiminnot ovat rituaaleja, ja ne täytyy tehdä aina tietyllä tavalla.
Pakko-oireen ero tavanomaiseen, vaikkapa kahvinkeittimen tarkistamiseen, on siinä, että pakko-oireessa toiminta on hallitsematonta ja pitkäaikaista ja aiheuttaa kärsimystä.
Pakko-oireet ovat hyvin yleisiä syömishäiriötä sairastavilla. Syömishäiriö itsessään lisää hallinnan ja kontrollin tunnetta. Syömishäiriötä sairastavilla on usein vahvoja uskomuksia siitä, että jos henkilö syö, hän lihoo varmasti, tai jos ei liiku tiettyä määrää juuri tiettyyn aikaan, tapahtuu jotain kauheaa.
Ruoka täytyy pilkkoa ja valmistaa tietyllä tavalla ja syödä tietyllä tavalla. Lisäksi pakko-oireinen ihminen on täysin vakuuttunut siitä, että uskomukset ovat totta. Hän arvioi erilaiset tilanteet vaarallisiksi ja paisuttelee seuraamuksia.
Myös peseytymiseen liittyvät pakko-oireet, kuten liiallinen käsien peseminen tai vaikkapa ajatukset siitä, että jollei nyt peseydy kylmällä tai kuumalla vedellä, lihoo, ovat syömishäiriötä sairastavilla yleisiä.
Pakko-oireista eroon pääsemiseksi on useita keinoja. Itseä kannattaa altistaa peloille, ajatuksille ja toiminnalle. Pakko-oireita laukaiseviin hetkiin kannattaa varautua ennalta.
Koska tunteiden säätely on syömishäiriötä sairastaville usein vaikeaa ja negatiiviset tunteet pelottavia, on tunteiden tunnistamisen harjoitteleminen tärkeää. Tietoisen läsnäolon keinot ovat myös pakko-oireiden hoitamisessa hyviä. Itselle voi asettaa haasteita: voisiko kädet pestä kaksi kertaa kymmenen sijaan?
Myös vapaa assosiaatio voi auttaa. Ennen hankalaa tilannetta voi luetella ympärillä olevia neutraaleja asioita. Jos pakko-oireita on paljon, niitä voi vaikka listata paperille ja lähteä tarkastelemaan yksi kerrallaan.
Liian rajut keinot eivät kuitenkaan toimi. Bakteerikammoisen ei kannata työntää kättään wc-pönttöön. Pakko-oireiden liian raju keskeyttäminen voi johtaa paniikkikohtaukseen.
Omaa huolehtimista ja märehtimistä voi myös miettiä. Muuttuvatko asiat paremmiksi siitä, että niitä märehtii? Miten hyödyllistä ja haitallista märehtiminen on?
Läheisten on syytä ymmärtää, että pakko-oireet, kuten sairaus yleensäkään, eivät ole kenenkään syytä. Syyllistäminen ja mielenosoitukset eivät auta, mutta omista tunteista voi kertoa. Stressi on haitallista. Se pahentaa sekä syömishäiriötä että pakko-oireita.
Kirjoittaja on Etelän-SYLIn vapaaehtoinen.
