Noin kaksikymmentäviisi prosenttia syömishäiriötä sairastavista kokee yleensä ongelmia päihteiden kanssa. Kaksoisdiagnoosi on ongelma, joka johtaa usein siihen, että apua tarvitsevat eivät sitä saa. Tämä kaksoisdiagnoosi tarkoittaa yleensä samanaikaista päihde- ja syömisongelmaa, joka heikentää sairauden ennustetta ja vaatii siksi erityistä hoitoa ja huomiota.
Anna Keski-Rahkonen on Helsingin yliopistolla lääketieteellisessä tiedekunnassa apulaisprofessorina ja hän on erikoistunut painoon, syömiseen ja syömishäiriöihin liittyviin kysymyksiin. Keski-Rahkosen luonto käsitteli päihteiden ja syömisen pulmia useista eri potilastapauksista kootun Saran esimerkin kautta. Sara on nuori uraansa aloitteleva nainen, joka työskentelee iltapäivälehden toimituksessa. Työ on pätkäsopimuksesta toiseen poukkoilevaa, hektistä ja vaativaa, mutta Sara kokee sen mielekkääksi. Työajat ovat liukuvia ja usein työpaineita puretaan kollegojen kanssa kuppiloissa. Saralla näyttää kaikki olevan hyvin. Hänellä on ystäviä, hän on sosiaalinen ja iloluontoinen.
Saran kodin seinien sisäpuolella tapahtuu kuitenkin jotain aivan muuta. Viikonloppuisin mennään ystäväporukalla ulos, mutta Saran omat yksityiset etkot venyvät aamuihin, joissa hän ei muista edellisestä illasta mitään. Hän ei ole poistunut kotoa, huolella kasvoihin suditut meikit yhä poskella hän kohtaa karvaalta maistuvan aamun häpeän. Toisina iltoina Sara lähtee töistä ja matkaa kotiin läheisen pizzerian kautta. Kotona syöminen ei ole hallinnassa, illat vietetään pizzalaatikkoihin turvautuen. Aamulla taas hävettää ja edellisen illan muistot pyyhitään pois. Tänään aloitan puhtaalta pöydältä, ajattelee Sara ja jatkaa töitään, näkee ystäviään ja elää tavallisen nuoren naisen elämää. Seuraavaan kertaan asti. Aallonpohjaa odotellessa voi kuitenkin menettää henkensä.
Keski-Rahkonen kertoo, että tutkimuksissa syömishäiriön ja päihteiden välillä on havaittu yhteys. Noin 35 prosenttia päihteiden väärinkäyttäjistä kärsii myös syömishäiriöstä, mutta hoitosuhteissa tämä huomataan harvoin. Tässä piilee kaksoisdiagnoosin ongelma. Kahden päällekkäisen hengenvaarallisen diagnoosin hoito on usein ristiriitaista, eikä apua tarvitseva välttämättä tule kuulluksi ja autetuksi. Jos päihdeongelma esimerkiksi tulee esiin syömishäiriöhoidossa, saattaa hoito joutua umpikujaan. Tilanne, jossa apua tarvitseva on ”ei kenenkään potilas on” perua perinteisestä hoitoajattelusta, jossa päihdeongelma on hoidettava ennen muita pois. Luennolla pureuduttiinkin juuri tämän kysymyksen ympärille tiivistyvään dilemmaan. Keski-Rahkosen mukaan kaksoisdiagnoosien hoitoa on pyritty modernisoimaan, mikä tarkoittaa käytännössä molempien diagnoosien jaksottaista, rinnakkaista tai integroitua hoitoa. Tärkeää on myös, että apua tarvitseva tietää itse mistä lähteä kartoittamaan tahoja, jotka voivat ongelmissa auttaa. Luennolla tästä hyvänä esimerkkinä mainittiin mielenterveystalo.fi, sivusto jolta löytyy keskitetysti ja kuntakohtaisesti informaatiota eri tahoista, joilta apua voi lähteä hakemaan. Syömishäiriötä sairastaville juomisen haitat, sekä terveydelliset että psyykkiset, ovat suuremmat kuin terveillä. Itselleni yllätyksenä tuli se, että tämä koskee myös syömishäiriöstä toipuneita. Usein nimittäin päihteiden liikakäyttö jatkuu, vaikka syömishäiriöstä olisikin toipunut. Täten myös kuolleisuuteen vaikuttaa se, ettei apua saa ennen kuin on ”tarpeeksi” sairas.
Mikä sitten Saran tapauksessa auttoi? Hän pääsi katkolle, missä hän joutui kohtaamaan alkoholittomuuden ja säännöllisen ruokarytmin haasteet. Paino nousi, mikä entisestään lisäsi ahdistusta ja aktivoi syömishäiriöajattelua. Saran pelastukseksi tuli säännöllinen terapia, jossa hän kykeni raitistuttuaan pureutumaan häiriökäyttäytymisensä juuriin. Yleensä jo päihteettömyys itsessään vähentää depression oireita, mikä on omiaan tukemaan toipumista ja parantaa ennustetta.
