Etelän-SYLI ry järjesti teatteriretken Kansallisteatteriin katsomaan Pysy hengissä vielä tämä päivä –näytelmää, joka ottaa kantaa mielenterveyspalvelujen alasajoon. Aiheensa rankkuudesta huolimatta esitys oli erittäin humoristinen ja sai samanaikaisesti sekä itkemään että nauramaan.
Päähenkilö, edellisenä keväänä ylioppilaaksi kirjoittanut ja pääsykokeissa pisteen päähän korkeakoulupaikasta jäänyt tyttö alkaa ensin saada paniikkikohtauksia ja masentuu sitten tyystin. Näytelmä kuvaa neljän seinän sisälle linnoittautumista, syrjäytymistä ja loputtomalta tuntuvaa ahdistusta erittäin realistisesti. Kun sitten tajuaa tarvitsevansa apua ja hakeutuu hoidon piiriin, saa kouraansa reseptin ja ohjeen piristyä. Vasta epätoivoinen teko avaa ovet sairaalaan, josta tosin tulee lähtö kotiin ihan liian pian, koska seuraava avuntarvitsija kolkuttelee jo ovella ja tarvitsee vuodepaikan. Myös mielenterveyshoitajien ja lääkäreiden tuntema avuttomuus ja turhautuminen tuodaan hyvin esille.
”Suomessa ihmisarvo on korkea, paitsi jos sattuu sairastumaan mieleltään”, päättää Maria Säkö arvostelunsa näytelmästä Helsingin Sanomissa (HS 15.9.2013). Valitettavasti Pysy hengissä vielä tämä päivä esitetään viimeisen kerran huomenna 30.10. ja jo pitkään jokainen näytös on ollut viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty. Valitettavaa tämä on siksi, että olisin suonut jokaisen, joka istuu jonkun kunnan valtuustossa, sairaanhoitopiirien päättävissä elimissä taikka eduskunnassa lainsäätäjän tuolilla näkevän tämän näytelmän. Koska sen kuvaama maailma on monelle realismia, jota ei muuta kaikkien palveluiden tehostaminen entisestään. Ihmisiä ei pelasteta strategiaseminaareissa, ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä. Sellaisia, joilla on aikaa kuunnella ja auttaa. Kuka tahansa voi sairastua, olla jonakin päivänä siinä autettavan asemassa. Tämä valitettavasti unohtuu monilta.
Aivan lopussa päähenkilön vertaus jäi elämään mieleen. Hän kertoi oivaltaneensa, ettei ihminen ole kuten maljakko, joka kerran pudottuaan ja rikkouduttuaan pysyy aina säröisenä, joitakin paloja saattaa puuttuakin, vaikka kuinka liimailisi. Ei, ihminen on kuin puu: vaikka yksi oksa katkeaisikin, kasvaa tilalle uusia. Se yksi katkennut oksa on osa puun historiaa, mutta ei estä kehittymistä vaikka kuinka suureksi ja tuuheaksi puuksi, se vain antaa näköalaa menneestä. Ihastuttava ajatus. Kuka tahansa voi sairastua – myös mieleltään. Mutta kuten puu, voi kuka tahansa meistäkin parantua ja jatkaa kasvuaan.
Veera
Veera Lampi, toiminnanohjaaja, Etelän-SYLI ry
