Etelän-SYLI ry järjesti helmikuun lopulla luennon aiheesta ”Rajojen asettaminen – miten antaa toisten kohdella itseä”. Luennolla tarkasteltiin sitä, mitä henkilökohtaiset rajat ovat ja mitä ne merkitsevät hyvinvoinnillemme.
Aihekokonaisuutta lähestyttiin keskustelun lisäksi myös tietoisuus- ja läsnäoloharjoituksia apuna käyttäen. Luennon asiantuntijana toimi Elina Gambardella, joka työskentelee psykiatrisena sairaanhoitajana Syömishäiriökeskuksella.
Tänä keväänä rajojen teema on noussut poikkeuksellisella tavalla yhteiskunnallisen huomion keskipisteeksi. Koronapandemiaan liittyvien rajoitusten myötä tottumamme arki on muovautunut monilta osin uudelleen. Moni on kohdannut elämässään niin merkittäviä muutoksia, että poikkeusaikana toimivien päivärutiinien hakeminen on saattanut vaatia paljon aikaa ja energiaa kuluneiden viikkojen varrella.
Epätietoisuus ja turhautuneisuus ovat koronatilanteen käänteiden myötä ottaneet hetkittäin paljonkin valtaa omissa ajatuksissani. Olen löytänyt merkittävästi voimaa sen tiedostamisesta, että olemme tässä tilanteessa niin laajasti yhteisten kokemusten äärellä. Toisaalta on ollut tärkeää pitää mielessään myös se, että kohtaamiaan haasteita ei ole tarpeen verrata ja arvottaa suhteessa kenenkään toisen elämäntilanteeseen. Jokainen meistä käsittelee tapahtumia lopulta omista lähtökohdistaan käsin.
Poikkeusoloissa eläminen on selkiyttänyt ymmärrystäni siitä, miten ja miksi olen itse toipunut syömishäiriöstä. Toipumisprosessi on yhä varsin tuore kokemus, sillä vielä kaksi vuotta sitten syömishäiriöoireilu käytännössä hallitsi elämääni. Pohdin tässä blogikirjoituksessa sitä, millainen rooli henkilökohtaisten rajojen työstämisellä on ollut tervehtymiseni kannalta. Nostan esiin tärkeinä pitämiäni oppikokemuksia, jotka ovat rakentaneet niin psyykkistä, fyysistä kuin sosiaalistakin hyvinvointiani.
Rajoittamisesta vapauteen valita
Rajoitusten ja kieltojen tarkoituksena on luoda järjestystä tilanteisiin, jotka koetaan vaaraa aiheuttaviksi. Poikkeusajan ohjeistuksilla ja syömishäiriön sanelemilla säännöillä onkin tässä mielessä sama päämäärä. Epätietoisuuden ja hallitsemattomuuden olotila pyritään korvaamaan turvallisuuden tunteella. Tarve kokea olevansa turvassa onkin ihmisen perustavanlaatuisimpia tarpeita.
Sääntöjen kaavamainen noudattaminen loi minulle tunteen hetkellisestä elämänhallinnasta.
Sairastaessani syömishäiriötä hallitsivat elämääni lukuisat jyrkät ja joustamattomat rajanvedot. Tietyt asiat näyttäytyivät mielessäni yksioikoisesti uhkaavina, välteltävinä ja kiellettyinä. Ruokailuun ja fyysiseen aktiivisuuteen sekä järjestelyyn ja puhtauteen liittyvät pakkotoiminnot toimivat selviytymisstrategianani arjessa. Sääntöjen kaavamainen noudattaminen loi minulle tunteen hetkellisestä elämänhallinnasta. Keskityin kaikin voimin kontrolloimaan ulkoisia tekijöitä, sillä minulla ei ollut taitoja käsitellä sisälläni vallitsevaa kaaosta.
Tervehtymistä ajatellen on ollut mitä kallisarvoisinta oppia tunnistamaan, kuinka monenlaisia näkökulmia ja suhtautumistapoja minulla on valittavissani. Ruokaan, liikuntaan, toisiin ihmisiin tai itseeni kohdistuvat näkemykset voivat olla niin paljon muutakin kuin ainoastaan mustia tai valkoisia. Elämä on täynnä sävyjä, ja juuri ne tekevät siitä kaunista ja mielekästä. Minulla on vapaus päättää itse siitä, mitä otan kantaakseni eri tilanteista ja kohtaamisista. Muistiimme piirtyvät jäljet ovat juuri niitä elementtejä, joista elämä pohjimmiltaan rakentuu.
Henkilökohtaisten rajojen paikantaminen
Vuorovaikutustilanteet eri ikävaiheissa ja erilaisissa elämäntilanteissa vaikuttavat siihen, miten määrittelemme omia rajojamme. Se, mihin rajamme ovat asettuneet, perustuu vahvasti siihen, millä tavoin olemme kokeneet tulleemme kohdatuiksi. Omassa elinpiirissä esiin nousevat asenteet, uskomukset ja mielipiteet ovat tärkeässä asemassa sen kannalta, millainen käsitys meille muodostuu itsestämme ja rajoistamme.
Kuluvan kevään muutosten ja menetysten myötä olen oppinut ymmärtämään entistä paremmin, miten tärkeä prosessi omien rajojeni selkiytyminen on minulle ollut. Syömishäiriöstä toipuminen on kysynyt henkilökohtaisten rajojen johdonmukaista työstämistä. Ratkaisevassa asemassa on ollut rajan vetämisen harjoittelu käytännössä. Henkilökohtaisten rajojen työstäminen onkin monessa mielessä vastaava prosessi kuin minkä tahansa taidon kehittäminen. Olennaista on painottaa sanaa ”prosessi”, sillä rajat jatkavat muovautumistaan läpi elämän. Terveet rajat ovat vakaita, mutta yhtä aikaa hengittäviä.
Syömishäiriön turvakeinoja kaipaamaton minä on löytynyt sen seurauksena, että olen saanut hahmotella terveitä rajoja luotettavien ja minuun uskoa valavien ihmisten kanssa. Tarkoituksenmukaisten rajojen vahvistuminen on edellyttänyt sitä, että on saanut tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Nykyhetken hyvinvoivaa minää ei olisi olemassa ilman turvallisista ja vastavuoroisista ihmissuhteista saamaani vastakaikua.
Luottamus itseä ja omia valintoja kohtaan kasvaa vähän kerrassaan. Luottamuksen syveneminen kysyy paitsi määrätietoisuutta myös epämukavuusalueelle astumista. Syömishäiriön jyräävä ääni vaimenee asteittain, kun uskaltaa antaa mahdollisuuden totutusta poikkeaville lähestymistavoille. Itsensä voittaminen ei ole vain huippusuoritusten takomista toinen toisensa perään. Itsensä voittaminen on vähintään yhtä oleellisesti myös luopumista ja itsensä äärelle pysähtymistä.
Tarkoituksenmukaisten rajojen vahvistuminen on edellyttänyt sitä, että on saanut tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään.
Meidän jokaisen tahti edetä on kovin yksilöllinen. On ensiarvoisen tärkeää kuulostella omaa ajan tarvettaan ja kunnioittaa tekemiään havaintoja. Jotta pääsisi mahdollisimman pitkälle, on matkanteon varrella opittava hyödyntämään myös levähdyspaikkoja. Yksittäiset askeleet ja itseä puhuttelevat havainnot ovat juuri niitä rakennuspalikoita, joista terveet rajat muodostuvat.
Apuvälineitä rajojen työstämiseen
Henkilökohtaisten rajojen selkiytyminen on erottamattomasti yhteydessä itsetuntemuksen kehittymiseen. Itsensä hyvin tunteva ihminen tietää, mitä haluaa ja mitä ei halua. Hän tunnistaa omat tarpeensa sekä arvonsa ja elää niitä kunnioittaen.
Itsetuntemustyöskentelyn tueksi on olemassa monipuolisesti digitaalisessa muodossa olevaa materiaalia, kuten verkkosivuja ja podcasteja. Myös kirjakustantamoiden valikoimista löytyy laajasti erilaisia työkirjoja, joissa käsitellään esimerkiksi tunnetaitoja sekä ydinarvojen merkitystä. Itsetuntemuksen vahvistamiseen liittyvä tiedonhankinta sekä erilaiset reflektiotehtävät ovat erinomaisia lähestymistapoja selkiyttää henkilökohtaisia rajojaan. Lukemalla, kuuntelemalla ja kirjoittamalla voi rajojaan tarkastella turvallisesti itselleen sopivaan tahtiin.
Myös pidentyneet keväiset illat tarjoavat loistavat mahdollisuudet havainnoida erilaisia rajoja. Pidän itse erityisen kiehtovana valon ja varjon sekä maan ja veden rajapintojen tarkastelua. Kun kohtaa ulkoilun lomassa erilaisia rajoja, voi kuulostella itseltään sitä, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia ne herättävät. Miten mieli ja keho reagoivat häilyviin rajoihin ja miten vuorostaan jyrkkiin rajoihin? Miksi toiset rajat ovat poukkoilevia ja katkonaisia, kun taas toiset ovat suoria ja yhtenäisiä?
Kun pystymme luottamaan kykyymme puolustaa omia rajojamme, meidän on mahdollista luoda tasapainoisempia ja syvempiä suhteita myös toisiin ihmisiin. Meillä itsellämme on viime kädessä kaikkein eniten valtaa sekä laiminlyödä että kunnioittaa omia rajojamme.
Blogitekstin kirjoittaja on Jenni.
Materiaalivinkkejä:
MIELI Suomen Mielenterveys ry
https://mieli.fi/fi/mielenterveys
Inhimillistä itsetuntemusta -podcast
