Etelän-SYLI ry:n syksyn 2020 ensimmäisellä luennolla oli aiheena syömishäiriöt ja niiden lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutukset. Luennoitsijana toimi sisätautien ja kliinisen ravitsemuksen erikoislääkäri, professori ja tutkija Aila Rissanen. Oireiden kuvailussa Rissanen keskittyi naissukupuoleen.
Nälkiintymisen ja aliravitsemuksen vaikutukset
Ihminen menettää laihtuessaan rasva- ja lihaskudosta, mikä johtaa perusaineenvaihdunnan ja energiankulutuksen madaltumiseen.
Lihasmassan väheneminen merkitsee paitsi liikettä tuottavien lihasten myös kehon tukilihasten heikkenemistä. Syvien tukilihasten tehtäviin kuuluu muun muassa kannatella ryhtiä, suojata sisäelimiä sekä auttaa virtsan pidättämisessä.
Solut tarvitsevat riittävästi rakennusaineita uudistuakseen ja ylläpitääkseen ruumiintoimintoja. Aliravitsemustilan pitkittyessä verisuonten ja hengitysteiden seinämissä olevien lihassolujen toiminta vaikeutuu.
Myös sydänlihas menettää lihasmassaa. Hidas pulssi ja alhainen verenpaine ovat tyypillisiä merkkejä sydämen kuormittuneisuudesta.
Heikon ääreisverenkierron ja ihonalaisen rasvakudoksen ehtymisen myötä pistelyn ja puutumisen tuntemukset raajoissa ovat yleisiä. Taipumus palelemiseen on voimakas.
Vakavaan nälkiintymistilaan voi liittyä sydämen rytmihäiriötuntemuksia, rintakipua, huimailua ja laskimoläppien rappeutumista. Ennen pitkää vaarana on sydämen vajaatoiminnan kehittyminen ja sydämen äkillinen pysähtyminen.
Naisen kehonkoostumuksesta on normaalisti rasvaa noin neljäs–kolmasosa kokonaisuudesta. Ihminen tarvitsee ravinnosta riittävästi rasvoja, jotta kehon normaalin rasvatasapainon ylläpitäminen on mahdollista.
Rasvat toimivat elimistössä muun muassa solukalvojen rakennusaineina, minkä lisäksi ne huolehtivat solujen välisestä viestinnästä. Terveyden kannalta liian alhainen rasvaprosentti aiheuttaa monimuotoisia hormonitoiminnan häiriöitä.
Nälkä- ja kylläisyyshormonien, sukupuolihormonien ja stressihormonien pitoisuudet ovat jatkuvassa epätasapainossa.
Terveyden kannalta liian alhainen rasvaprosentti aiheuttaa monimuotoisia hormonitoiminnan häiriöitä.
Ihmisen aivojen kuivapainosta noin 60 prosenttia on rasvaa. Riittävä ja monipuolinen rasvojen saanti onkin aivojen toiminnan kannalta ensisijaisen tärkeää.
Nälkiintymisen myötä kognitiivinen toimintakyky kärsii, mistä seuraa muun muassa keskittymis- ja arviointikyvyn alenemista, sekavuutta ja muistihäiriöitä. Ahdistuksen ja apatian kokeminen hallitsevat arkea.
Tyypillisiä liitännäisoireita ovat myös hyperaktiivisuus sekä pakkotoiminnot ja -ajatukset.
Kun sukupuolihormoni estrogeenin pitoisuus elimistössä on pysyvästi matalalla, jäävät kuukautiset pois. Estrogeenin vähenemiseen vaikuttavat nopea laihtuminen, voimakas stressi ja liiallinen liikunta.
Samaisten tekijöiden yhteisvaikutus vauhdittaa luukudoksen ja nivelrustojen kulumista. Hormonaalinen epätasapaino ilmenee usein myös alentuneena vastustuskykynä sekä ruoansulatus-, suolisto- ja unihäiriöinä.
Ahminnan ja kompensaatiokeinojen vaikutukset
Tilapäistä nälkiintymistä ja puutostiloja esiintyy kaiken painoisilla ihmisillä. On olennaista huomioida, että ne eivät ole riippuvaisia siitä, onko henkilö alipainoinen vai ei.
Psyykkinen kuormitus ja ruokavalion tiukka rajoittaminen altistavat kierteelle, jossa nälkiintymistila ja ahminta vuorottelevat. Tämä perustuu ihmisen normaaliin fysiologiaan.
Psyykkinen kuormitus ja ruokavalion tiukka rajoittaminen altistavat kierteelle, jossa nälkiintymistila ja ahminta vuorottelevat.
Bulimiatyyppisessä oireilussa ahmitusta ruoasta pyritään pääsemään eroon usein joko oksentamalla tai turvautumalla laksatiivien käyttöön. Yhtä lailla tyypillisiä kompensaatiokeinoja ovat toistuva paastoaminen ja liiallinen liikunta.
Yhteistä näille toimille on se, että ne rasittavat elimistöä voimakkaasti ja ylläpitävät rajoittavan syömiskäyttäytymisen noidankehää.
Toistuva oksentaminen ja ulostuslääkkeiden käyttö kuivattavat elimistöä. Elektrolyyttitasapainon häiriöt ovat yleisiä. Oksentelun myötä esimerkiksi veren kaliumpitoisuus voi pienentyä liikaa, mikä ajan mittaan altistaa sydämen rytmihäiriöille.
Pitkään jatkuessaan suola- ja nestetasapainon häiriöt voivat johtaa sydämen vajaatoimintaan ja vaikeimmillaan sydämen äkilliseen pysähtymiseen.
Mahalaukusta nousee oksentaessa ylös hapanta mahanestettä, joka ärsyttää ruokatorven ja suun limakalvoja. Ahminnan ja oksentamisen kierre voi aiheuttaa myös refluksioireita, jotka liittyvät ruokatorven alaosassa sijaitsevan sulkijalihaksen toiminnan häiriintymiseen.
Jatkuvasta oksentelusta saattaa lisäksi seurata toiminnallisia vatsavaivoja sekä maha- ja pohjukaissuolen haavautumista.
Toistuvasti suuhun virtaava hapan mahan sisältö voi saada sylkirauhaset turpoamaan, tehdä suuhun haavaumia ja aiheuttaa ientulehduksen. Pitkäaikainen oksentelu on myös rasite hampaille.
Happamuus pehmentää ja vaurioittaa hammaskiillettä, minkä myötä hampaiden vihlonta- ja reikiintymistaipumus on suuri. Ajan mittaan hampaiden eroosio saattaa näyttäytyä hampaiden lyhentymisenä, lohkeiluna ja purennan muutoksina.
Stimuloivien laksatiivien jatkuva käyttö altistaa suoliston hermotusvaurioille. Suolen toiminnan häiriintymiseen liittyy ummetuksen kroonistumista, mikä entisestään lisää riippuvuutta ulostuslääkkeistä.
Ahminta- ja tyhjentäytymiskäyttäytymisen yhteydessä myös ruoansulatusvaivat ja kuukautishäiriöt ovat yleisiä.
Kirjoittajan ajatuksia syömishäiriöistä ja toipumisesta
Syömishäiriöt ja niiden vaikutukset elimistön toimintaan ovat hyvin laaja aihe käsiteltäväksi yksittäisellä luennolla. Aila Rissasen luennossa pidin erityisesti siitä, miten hän lähestyi biologisten viestien hämärtymistä sosiaalisten ja kulttuuristen viestien rinnalla.
Häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle altistavat tekijät ovat niin voimallisesti läsnä arjessa, että ne peittoavat näkyvyydellään helposti sellaisen viestinnän, jolla saattaisi olla syömishäiriöön sairastumiselta suojaava vaikutus.
Syömishäiriöt ja sairastavan kohtaaminen kysyvät paljon tahdikkuutta ja kykyä yrittää ymmärtää toisen kokemaa.
Syömishäiriötä itse sairastaneena näkisin ratkaisevan tärkeänä sen, että esimerkiksi terveystiedon opetuksessa ja opiskeluterveydenhuollossa olisi valmiuksia ottaa tarkemmin puheeksi syömishäiriöt ja niihin liittyvät erilaiset osatekijät (kognitiiviset, hormonaaliset jne.).
Osteoporoosin ja hedelmättömyyden kaltaisilla isoilla ”peikoilla” pelottelu ei etenkään nuoren sairastuneen maailmassa tunnu välttämättä millään lailla puhuttelevalta.
Syömishäiriöt ja sairastavan kohtaaminen kysyvät paljon tahdikkuutta ja kykyä yrittää ymmärtää toisen kokemaa. Luettelotyyppinen terveyshaittapuhe jää kokonaiskuvassa hyvin herkästi ja ymmärrettävästi vaille sen kummempaa sisäistämistä.
Niin anoreksian kuin bulimiankin tahdittaman elämän kokeneena pystyn toteamaan, että kehon ja mielen kyky uusiutua sairauden jälkeen on vaikuttava.
Kesät talvet kuivuuttaan halkeileva iho, vuosia puuttuvat kuukautiset, päivittäinen ahdistus ja aivosumu… Suuri osa oireista häviää ennen pitkää, kun ravitsemus on riittävää ja tasapainoista.
Levon salliminen itselle on fyysisen ja psyykkisen toipumisen kannalta yhtä lailla välttämätöntä.
Luuston heikentyminen ja hammaseroosio ovat syömishäiriön aiheuttamista vaurioista pysyvimpiä. Menetetty luukudos ei enää jälkikäteen palaa, mutta ravitsemustilan vakautuessa luuston ja hampaiden kuluminen yleensä hidastuu normaalille iänmukaiselle tasolle.
Painon normalisoituminen ja kuukautisten palaaminen suojaavat parhaiten luun hajoamiselta.
arvokkaita taitoja, joista on apua ja iloa myös myöhemmin elämässä.
Mielen tasolla toipumiseen liittyy paljon pelkoja ja epäilyksen hetkiä. Paranemiseen sitoutuminen opettaa kuitenkin mittaamattoman arvokkaita taitoja, joista on apua ja iloa myös myöhemmin elämässä.
Mielestäni tärkeimpiä oppimiani taitoja ovat olleet tunteiden ja reagointitapojen ymmärtäminen sekä avoimuuteen ja kasvuun sitoutuminen ihmissuhteissa.
Toivuttuani syömishäiriöstä osaan myös havainnoida ja jäsentää asioita aiempaa avarakatseisemmin ja vivahteikkaammin.
Mielestäni tärkeimpiä oppimiani taitoja ovat olleet tunteiden ja reagointitapojen ymmärtäminen sekä avoimuuteen ja kasvuun sitoutuminen ihmissuhteissa.
Työni kautta olen saanut mahdollisuuden seurata ihmisten arkea harvinaissairauksien kanssa. Viimeksi kuluneen vuoden aikana olen ymmärtänyt, miten etuoikeutetussa asemassa olen, kun olen saanut terveyteni takaisin.
Jokaisella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa terveyteensä lähellekään siinä määrin kuin mihin itse olen pystynyt tässä vaiheessa elämääni. Koen syömishäiriöstä toipumisesta suurta kiitollisuutta.
Artikkelisuositukset
Suosittelen lämpimästi lukemaan Syömishäiriöliiton sivuilta seuraavat, tämän blogikirjoituksen teemaa täydentävät kirjoitukset, joiden aiheina ovat syömishäiriöt ja niihin liittyvät paino- ja ravintokysymykset:
Rasvan puute syömishäiriöoireiden aiheuttajana ja ylläpitäjänä https://syomishairioliitto.fi/blogi/rasvan-puute-syomishairiooireiden-aiheuttajana-ja-yllapitajana
Biologinen paino – uusi tapa suhtautua painoon https://syomishairioliitto.fi/blogi/biologinen-paino
Kirjoittaja on Etelän-SYLIn vapaaehtoinen Jenni.
Katso webinaaritallenne tästä.
YouTube-kanavallamme on katsottavissa myös tämä aiheeseen liittyvä webinaaritallenne:
- Syömishäiriöiden vatsa- ja suolisto-oireet, laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Putkonen
