Syömishäiriötä kuvataan koko perheen sairaudeksi, koska se vaikuttaa huomattavasti koko perheeseen. Kun lapsi sairastuu syömishäiriöön, huomio keskittyy ymmärrettävästi häneen. Vähemmälle huomiolle jää usein se, millainen vaikutus lapsen syömishäiriöllä on vanhempien parisuhteeseen.
Parisuhde voi helposti jäädä taka-alalle, kun arjessa seurataan lapsen vointia, syömistä ja hoitoa.
Vanhemmat reagoivat tilanteeseen luonnollisesti eri tavoin. Kun vanhemmat käsittelevät lapsen sairastumista eri tavoin, heidän voi olla vaikea tunnistaa myös toistensa tapaa selviytyä tilanteesta.
Vähemmälle huomiolle jää usein se, millainen vaikutus lapsen syömishäiriöllä on vanhempien parisuhteeseen.
Eroavaisuudet voivat alkaa tuntua siltä, ettei toinen ymmärrä tai kanna vastuuta samalla tavalla. Voi esimerkiksi olla, että toinen vanhemmista aktiivisesti hakee tietoja ja ratkaisuja.
Toinen taas tarvitsee ensin aikaa käsitelläkseen tilannetta. Toinen osapuoli saattaa pyrkiä pitämään kiinni rajoista ja ruokailuista, kun taas toinen välttelee konflikteja niiden vaikuttaessa lapsen vointiin.
Lapsen sairastumista syömishäiriöön voidaan pitää kriisinä. Niissä meillä on tapana reagoida yksilöllisesti.
Tällaisessa tilanteessa, jossa reaktiot ovat hyvin erilaisia, on luonnollista, että osapuolille herää:
- kokemusta yksin jäämisestä.
- jännitystä tai riitelyä.
- riittämättömyyttä.
- syyllisyyttä.
- uupumusta.
- kokemus siitä, ettei kumppanin kanssa tule puhuttua enää muusta kuin lapsen voinnista.
Parisuhteen huoltaminen
Parisuhteesta huolehtimisen ei tarvitse tarkoittaa suuria tekoja tai ylimääräisen tekemisen lisäämistä jo valmiiksi kuormittavaan arkeen.
Se ei vie huomiota pois lapsesta, vaan nimenomaan auttaa perhettä.
Kun vanhemmat – yksilöinä sekä yhdessä – voivat hyvin, he pystyvät olemaan paremmin myös lapsen tukena.
Varhainen avun hakeminen kannattaa. Avun pyytäminen on merkki vahvuudesta ja siitä, että haluaa panostaa perheeseen eli johonkin itselle tärkeään.
Erimielisyydet vanhempien välillä
Joskus vanhemmat voivat olla eri mieltä lapsen sairastumiseen liittyvistä asioista. Erilaiset näkemykset eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että toinen vanhemmista välittäisi lapsesta enemmän tai toimisi väärin.
Kun vanhemmat – yksilöinä sekä yhdessä – voivat hyvin, he pystyvät olemaan paremmin myös lapsen tukena.
Usein molemmat yrittävät löytää vaikeassa tilanteessa parhaan mahdollisen tavan auttaa lastaan – vain eri tavoin. Erimielisyyksiä voi tulla muun muassa:
- hoidon riittävyydestä.
- siitä, kuinka vakava tilanne on.
- siitä, miten paljon lapselta pitäisi vaatia.
- milloin pitäisi joustaa ja milloin pitää rajoista kiinni.
Moni vanhempi kantaa lisäksi huolta tulevaisuudesta:
- Paraneeko lapsi koskaan kokonaan?
- Miten sairaus vaikuttaa koulunkäyntiin ja ihmissuhteisiin?
- Jääkö sairaus osaksi elämää pitkäksi aikaa?
Pienten asioiden vaikutus
Usein toisen lempeä kohtaaminen ei vaadi kuin hymyn, halauksen tai pienen rakkaudenosoituksen.
Aito kohtaaminen voi muistuttaa siitä, että kiireen ja huolen keskellä ollaan edelleen samalla puolella.
Syömishäiriö voi muuttaa perheen arkea paljonkin, mutta vanhempien ei tarvitse kadottaa toisiaan sairauden keskellä.
Pienilläkin teoilla voi olla merkitystä erityisesti silloin, kun voimavarat ovat vähissä ja huomio on jatkuvasti lapsen tilanteessa.
Joskus tärkeintä on:
- että toinen kysyy: “Miten sinä oikeasti voit?”
- että vastuuta ei jää vain toiselle.
- että ulkopuolista apua uskalletaan hakea ajoissa.
Kokemus siitä, että vaikeuksista selvitään yhdessä, voi tuoda perhettä lähemmäs toisiaan.
Joskus arjessa merkityksellistä parin välillä voi olla:
- yhteinen kahvihetki.
- lyhyt keskustelu muustakin kuin hoidosta.
- toisen kiittäminen pienistä asioista.
- sen ääneen sanominen, että pelottaa.
- lupa olla välillä myös väsynyt ja keskeneräinen.
Syömishäiriö voi muuttaa perheen arkea paljonkin, mutta vanhempien ei tarvitse kadottaa toisiaan sairauden keskellä.
Parisuhteesta huolehtiminen ei tarkoita sitä, että lapsen tarpeet jäisivät vähemmälle huomiolle. Päinvastoin – kun vanhemmat saavat tukea myös toisiltaan ja tarvittaessa perheen ulkopuolelta, on heidän mahdollista olla paremmin lapsensa tukena.
Usein toisen lempeä kohtaaminen ei vaadi kuin hymyn, halauksen tai pienen rakkaudenosoituksen.
Lapsen syömishäiriön hoidossa tulisi ottaa huomioon lapsen lisäksi myös koko perhe. Samankaltaisia kokemuksia läpikäyneiden vanhempien kanssa ja tuen saaminen voi olla korvaamatonta vaikeissa hetkissä.
Nuo hetket voivat luoda toivoa ja tunnetta siitä, että emme ole yksin.
Jos vanhempana huomaa kuormituksen kasvavan liian suureksi, kannattaa tukea hakea jo varhain. Vaikeassa tilanteessa ei tarvitse pärjätä yksin, ei vanhempana eikä puolisona.
Lempeää viikkoa sinulle, joka tätä juuri luet 🙂
– Kata, vapaaehtoinen
Tässä muutama tukikanava syömishäiriötä sairastavien lasten ja nuorten läheisille:
- Etelän-SYLIn läheisten vertaistukitoiminta: ryhmät, teemaillat, brunssi ja sähköpostituki sekä YouTube, tulevat webinaarit ja koulutukset
- Syömishäiriökeskuksen palvelut
- Syömishäiriöliiton Tukea läheiselle -verkkosivu
- Facebook-ryhmä: Maudsley-perheet yhdessä rintamassa syömishäiriöitä vastaan
- Mielenterveystalo.fi: Omahoito-ohjelma syömishäiriöön sairastuneen läheiselle
- Keski-Rahkonen, A., Charpentier. P. & Viljanen., R. (2020). Olen juuri syönyt. Läheiselläni on syömishäiriö. Duodecim.
