Miksi juuri minä? Mitä silloin tapahtui? Olisinko voinut tehdä jotain toisin?
Kysymyksiä, joihin on vaikea ja joskus jopa mahdotonta löytää vastausta sille, mikä joskus aiheutti sairastumiseni syömishäiriöön. Sairastumisen mahdollisia taustatekijöitä ja syntyä käsiteltiin Ira Zetterborgin luennolla. Kun kuulee näistä asiantuntijan kertomana, vaikutti kaikki kovin selkeältä, järkeenkäyvältä ja jopa yksinkertaiselta. Mutta, onko sittenkään?
Syömishäiriöön sairastumisen taustalla vaikuttaa monet tekijät ja usein näiden tekijöiden summa. Vastausta voi lähteä purkamaan useista eri lähteistä ja näkökulmista aina omasta biologiasta ulkopuolelta tuleviin paineisiin. Biologiassa etenkin geenien ja periytymisen on nähty altistavan sairastumiselle ja tämä on kansainvälisestikin noussut mielenkiinnon kohteeksi selittämään syömishäiriöön sairastumista. Mutta onhan biologia muutakin. Se miten kehitymme nuorena, kuinka kehomme muuttuu iän myötä ja miten tätä kaikkea käsittelemme henkisesti. Kaikki nämä ovat suuria muutoksia elämässä, joita väistämättä koemme. Oma kehokuva on siten osa minua ja identiteettiäni, persoonallisuuttani.
Persoonallisuudessa on havaittu olevan piirteitä, jotka osaltaan voivat toimia sairastumisen yllyttäjänä ja ylläpitäjänä. Täydellisyyden tavoittelu, perfektionismi, tarkkuus, itsekriittisyys ja herkkyys ovat vain esimerkkejä, joita voi itsessään tunnistaa ja jotka saattavat kantaa sairastamista tai olla esteenä toipumisen tiellä. Fyysisen minäkuvan lisäksi, on psykologinen kehitys merkittävässä roolissa minuuden luomisessa. Tunteiden käsitteleminen ja niiden tunnistaminen samalla minäkuvan hahmottaminen ovat henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä, mutta vääristyessään altistavia. Riitänkö koskaan? Kuka oikeastaan olen? Olenko tarpeeksi hyvä muiden silmissä?
Etenkin nuorten osalta, perhe-elämän vaikutukset voivat näkyä sairastumisessa. Se millainen ilmapiiri perheessä vallitsee, saako näyttää omat tunteensa ja olla oma itsensä ovat turvaverkon luomiselle olennaisia seikkoja. Kodin pitäisi olla paikka, jossa kukaan ei tuomitse ja jossa saa olla vapaasti se kuka olet. Vaikka rakkaus perheessä onkin rajatonta, antavat rajat nuorelle turvallisuuden ja välittämisen tunteen. Turvallinen ja avoin koti antaa suojaa ulkopuolelta tuleviin paineisiin.
Ulkopuolelta tulevat vaikutteet ovat viime aikoina puhututtaneet syömishäiriöön sairastumisen saralla, eikä vaikutusta voi olla kieltämättä. Media välittää jatkuvasti viestiä kehoihanteista, niin miehille kuin naisille, sekä eräänlaista tehokkuutta ja jatkuvaa suorittamista pidetään hyveenä. Vertailu toisiin ja vallitseviin ihanteisiin lisää väistämättä epävarmuutta omasta itsestä ja omista valinnoista. Seurauksena on itsekriittinen asetelma, jossa ahdistuneisuus ja riittämättömyyden tunne saavat vallan.
Myös urheilumaailmasta on lähiaikoina saatu kohahduttavia uutisia siitä, miten syömistä ja painoa tarkkaillaan nuorten urheilijoiden keskuudessa. Valitettavasti juuri urheilupiireissä on todettu olevan yli huomattavasti suurempi riski sairastua syömishäiriöön, varsinkin esteettisissä lajeissa ja kestävyyslajeissa. Valmentajien kommentointi ulkonäöstä tai syömisestä ei pelkästään ole haitallista urheilijan itsetunnolle, mutta myös vääristää tervettä suhtautumista ruokaan. Terveellisen ruokavalion rajoittaminen ja sen puhdistaminen kaikista herkuista voi myös laukaista syömishäiriön, kun kontrollin tunne ja ylikorostunut ruoan merkitys saavat vallan. Usein tällainen elämäntapamuutos tai terveellisemmän elämän tavoittelu onkin saattanut johtaa sairastumiseen, vaikka alkujaan tarkoitus on ollut aivan toinen.
Sairastumiseen on siis monta mahdollista tekijää tai syytä. Olemme kaikki omia yksilöitä omine kokemuksineen, joten yleistäminen ei ole mahdollista. Kaikille ei aina löydy selkeää vastausta siihen, miksi juuri minulle kävi niin kuin kävi. Ehkä etsin itseäni nuorena, saattoiko ehkä urheilun kova kilpailuhenkisyys vaikuttaa vai olinko vain tyytymätön itseeni, riittämätön? Mutta mitä olisin silloin kaivannut tai olinko kenties jotain vailla? Ehkä vastaus löytyy näiden seikkojen summasta tai jostain niiden välistä. Vaikka vastausta ei aina saakaan, on muistettava toipumisen olevan silti aina mahdollista, jossa myös jokaisella on oma polkunsa. On vain muistettava antaa itsellensä aikaa, armollisuutta ja lempeyttä.
”Genes load the gun and environment pulls the trigger” –Cynthia Bulik
Kirjoittaja: Etelän-SYLI ry:n hallituksen jäsen ja vapaaehtoinen, Sarianne <3
