Sähköpostituki
Me tiedämme, että kynnys vertaistuen pariin tulemiselle voi joskus tuntua kohtuuttoman suurelta. Tämän vuoksi haluamme tarjota Sinulle monenlaisia tukimahdollisuuksia – muitakin kuin yhteistä läsnäoloa vaativia. Sähköpostituki mahdollistaa kuulluksi tulemisen kokemuksia ajasta tai paikasta riippumatta. Lähde rohkeasti kokeilemaan!
Voit halutessasi kirjoittaa sähköpostia vertaistukihenkilöillemme Inalle, Evalle, Viialle, Ninalle, Reettalle, Kaisalle, Vanessalle (myös ruotsiksi), Mirellalle, Merille tai Vilmalle. Ina, Eva, Viia, Nina, Reetta, Kaisa, Vanessa, Mirella ja Meri vastaavat sairastaville ja toipuville, Vilma läheisille. Kysy rohkeasti mieltäsi painavia asioita tai kirjoita muuten vaan.
Muistithan, että myös sähköpostitse käytävä vertaistuki on aina ehdottoman luottamuksellista.
Hei! Olen Vilma (syntynyt -75). Läheiseni sairasti syömishäiriötä ja elin sairastuneen elämää siinä rinnalla. Kokemuksesta opin itse olemaan armollisempi niin sairastuneita kuin itseänikin kohtaan. Ymmärrän, että tunteet seilaavat laidasta laitaan niin sairastuneella kuin läheiselläkin ja se on normaalia – on ihan sallittua tuntea ja kertoa tunteistaan. Itse koin, että kun omatkin ristiriitaiset tunteeni hyväksyttiin ja sain kertoa niistä avoimesti (ja sen kyllä teinkin), syyllisyyden ja voimattomuuden tunteet helpottivat ja jaksoin olla taas reippaammin sairastuneenkin tukena itseäni kadottamatta.
Olet vapaa kirjoittamaan omalla tyylilläsi mieltäsi painavista asioista ja pyrin olemaan tukenasi haastavassa tilanteessasi. Luen sähköpostiani päivittäin ja pyrin vastaamaan sinulle mahdollisimman pian.
etunimi@etelansyli.fi
Hei! Olen Ina (-91) ja sairastin lähemmäs viisitoista vuotta ortoreksiaa ja ahmintahäiriötä.
Suurin syy sairastumiseeni oli lapsuudessa koettu traumatisoituminen, johon en saanut apua. Toinen syy oli epäterveet vaatimukset itseäni kohtaan.
Toipumiseni avaimet ovat olleet hyväksynnässä, omien rajojen löytämisessä ja läheisten tuessa. Terapiassa löysin vastaukset kysymyksiin, joita olin etsinyt ja opin hellittämään ja asettamaan rajat. Tajusin myös, että maailmalle saa näyttää vähän keskisormea ja olla juuri sellainen kuin onkin.
Toipumiseni lähti liikkeelle löydettyäni psykoterapeutin, joka osasi nähdä syömiskäyttäytymiseni vaarallisuuden ja auttoi minua hakemaan apua terapian lisäksi.
Kävin syömishäiriöpolin ryhmän, josta sain eväät fyysiseen toipumiseen ja aloinkin toipumaan hyvin nopeaan tahtiin.
Nyt jo hyvin toipuneena haluan antaa takaisin kaiken lämmön ja tuen jota itse olen saanut. Voit kirjoittaa minulle mistä tahansa mielessäsi pyörivästä asiasta, – mikään ei ole liian pientä tai suurta.
etunimi@etelansyli.fi
Olen Eva (-80 syntynyt). Sairastuin vakavaan anoreksiaan ollessani 15 vuotias. Kilpaurheilin (yleisurheilu ja käsipallo olivat päälajini), olin hyvä koulussa ja minulla oli paljon ystäviä – kaikki oli hyvin. Äitini kuoli äkillisesti kun olin 10 mutten suostunut myöntämään, että sillä olisi ollut mikään yhteys anoreksiaan. Minussa kasvoi kuitenkin yhä vahvempi suorittaja ja miellyttäjä. Anoreksia vei pitkäksi aikaa kaiken hyvän ja ilon, vaikka samalla se tuntui minun turvapaikalta. Olin sairaalahoidossa useampaan otteeseen mutten ollut valmis parantumaan kuin vasta paljon myöhemmin. Omien läheisteni loputon usko minuun ja siihen että paranen ja selviän oli kantava ja eteenpäin vievä voima ja sitä samaa haluan olla tuomassa vapaaehtoisena. Minulle sanottiin mm. etten välttämättä voi saada lapsia pitkitetyn anoreksian takia – se pysäytti. Olen kolmen ihanan lapsen äiti. Tiedän että sinäkin selviät! Anoreksia oli minulle kuin oman kehon ja mielen vankila – elämä vapaana on kaiken taistelun ja ajan arvoista! Luen sähköpostiani päivittäin ja vastaan viimeistään seuraavan päivän aikana. Minulle voi kirjoittaa myös ruotsiksi ja englanniksi sekä saksaksi tai ranskaksi!
etunimi@etelansyli.fi
Moikka! Olen Viia, 27v. Kohdallani syömishäiriö rakenteli perustuksiaan salakavalasti useamman vuoden ajan, kunnes ryöpsähti päälle voimalla vanhempieni eron myötä; 13-vuotiaalla ei ollut työkaluja kipeiden tunteiden käsittelemiseen, vaan ryhdyin kontrolloimaan sitä mitä pystyin, eli omaa kehoani. Itsetuntoni oli nollassa ja arjesta tuli syömättömyyden ja ahmimisen noidankehä, josta ei tuntunut olevan poispääsyä. Neljä vuotta myöhemmin kyllästyin jatkuvaan pahaan oloon ja muutin ruokavaliotani niin, että söin vatsani täyteen mutta vain tiettyjä, tarkasti rajattuja tuotteita – sain kyllä ahmimisen ja paastoamisen kuriin, mutta näennäisesti hyvin terveellinen ruokavalio aiheuttikin aivan samanlaista stressiä ja kontrollointia kuin aiemminkin. Lopulta heräsin siihen, etten halua enää jatkaa polulla, joka on haitallinen sekä itselleni että sosiaaliselle elämälleni. Vertaistuen avulla uskalsin lähteä kyseenalaistamaan vääristyneitä ajatusmallejani ja kohtaamaan pelkojani, ja pienin askelin etenin kohti vapaampaa, mielekkäämpää ja rakastavampaa elämää.
Kirjoittaminen on aina ollut minulle paras keino käsitellä tunteitani ja ajatuksiani, ja koen, että vertaistuki on äärimmäisen tärkeää syömishäiriöstä parantumisessa. Voimme jakaa kipeimpiäkin tunteita ja ajatuksia, sekä tietysti myös onnistumisen iloja ja toivoa tulevasta. Ota siis rohkeasti yhteyttä!
etunimi@etelansyli.fi
Hei, olen Nina (syntynyt 1970) ja Itävallasta kotoisin. Taustani on alkoholistiperheestä, jossa opin aika pienestä lähtien, että pitää ottaa vastuuta, olla kiltisti ja hoitaa kotia ja pikkuveljeä. Siitä syntyi kipeä kaipaus tulla nähdyksi, rakastetuksi ja yritin selviytyä kiltin tytön roolissa. Noin 13-vuotiaalla tuli ristiriitaisia tunteita, kun en uskaltanut tulla naiseksi (kauniin mutta sairaan äidin rinnalla), ja siihen liittyi varmasti ajatus, että piti olla ”pieni”, ”söpö” ja hoikka. Piilotin suklaata ja makeisia, ja yritin syödä mahdollisimman vähän. Syömishäiriön rajatilanne tuli vastaan kun olin 25 v., kun pakkomieleinen liikunta ja ruuan ”unohtelu” hallitsi elämää noin pari vuotta ja pelko lihota koska espanjalainen iso rakkaus mielestäni vaatii olla todella hoikka. Onneksi pääsin vaiheen yli. Kävin mm. AA ryhmissä ja neljä vuotta psykoterapiaa, joka auttoi traumojen työstämistä. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että kontrollointitarvetta ja rakkauden huutoa ovat oireita lapsuudesta. Siirtymävaiheet, tietyt iät ja tapahtumat elämässä niitä laukaisi. Myötätunto itseä kohden ja rakkautta ovat niin tärkeät! Nyt haluan auttaa muita ymmärtämään, kuunnella ja olla läsnä. Minulle voi kirjoittaa suomeksi (ja pyydän että ei paheksu jos suomenkieltäni joskus ei ole ihan täydellistä 😉, voi myös kirjoittaa englanniksi tai saksaksi. Pyrin vastaamaan viesteihin mahdollisimman nopeasti, ainakin viikon sisällä.
etunimi@etelansyli.fi
Olen Meri, 21-vuotias nainen. Sairastuin anoreksiaan 12-13-vuotiaana. En ollut kertaakaan osastohoidossa, mutta kävin nuorisolääkärin ja ravitsemusterapeutin vastaanotoilla joitakin kertoja. Paraneminen ei ollut mitenkään yksinkertainen prosessi. Monesti ravitsemusterapeutti sai minut edistymään syömisen kanssa ja tuntui, että tilanne alkoi näyttää jo valoisammalta, kunnes taas syystä tai toisesta tuli takapakkia. Lukion alussa alkoi tervehtyminen ja löysin tasapainoisen suhteen ruokaan.
SYLIn toimintaan tulin mukaan 2019 vuoden alussa ja keväällä aloin toimimaan vertaistukikaverina. Luen sähköpostini päivittäin ja pyrin vastaamaan mahdollisimman pian, viimeistään viikon sisällä.
etunimi@etelansyli.fi
Heippa! Olen Reetta, 26v. Sairastuin anoreksiaan siirtyessäni peruskoulusta yläasteelle. Uskon, että suurin vaikuttava tekijä omaan sairastumiseeni oli tarve vaatia itseäni olemaan jotakin, jota en oikeasti ollut. Niinkin pienenä kuin vasta 12-vuotiaana koin suuria paineita koskien ulkonäköäni ja sitä, miten näyttäydyn muiden silmissä. Syömisen kontrolloinnin ja pakkomielteisen liikunnan avulla tunsin saavuttavani jotakin, joka toi onnistumisen tunteiden kautta minulle itseluottamusta. Aktiivinen vaihe sairastumisessani kesti noin kolme vuotta, johon sisältyi kaksi osastojaksoa ja psyko- sekä hypnoterapiaa. Sairastamiseeni liittyi lisäksi vaikeaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriö, joka kärjistyi lopulta myös paniikkihäiriöksi.
Toipumiseni lähti liikkeelle kun hiljalleen yläasteen aikana aloin huomata elämän valoisia puolia sekä sen, ettei kilo-, ruoka tai liikuntamäärät määrittäneet onnellisuuttani. Aloin fyysisesti toipua melko nopeaankin tahtiin, ja henkisenpuolen demonitkin sain lopulta hiljennettyä. Nykyisin olen löytänyt positiivisia keinoja itsetuntoni rakentamiseen ja ylläpitoon, ja olen pystynyt kääntämään menneisyydessä kohtaamani haasteet voimavaraksi. Nyt haluankin hyödyntää voimavarojani juuri sinun auttamiseen kohdatessasi niitä haasteita, joita minäkin aikanani kohtasin ja joihin minäkin sain muilta apua ja tukea. Toivottavasti otat yhteyttä, on mielesi päällä sitten huolia, ahdistusta tai jutustelua muuten vain; pyrin parhaani mukaan auttamaan ja tukemaan sinua prosessissasi kohti toipumista. Tarkastan sähköpostiani yleensä päivittäin ja pyrin vastaamaan sinulle mahdollisimman nopeasti.
etunimi@etelansyli.fi
Hei, olen Kaisa ja sairastuin syömishäiriöön juuri lukion loputtua 18-vuotiaana (olensyntynyt -76); tarkoituksena oli vain hieman laihduttaa, mutta huomaamattani syömättömyydestä ja syömisen suunnittelusta, pakonomaisesta liikunnasta ja tarkoista aikatauluista tuli elämäni sisältö, turhan pitkäksi aikaa. Se rajoitti sosiaalisia suhteita ja aiheutti ahdistusta lähes kymmenen vuoden ajan. Onneksi elämässä oli kuitenkin muutakin, ja pikkuhiljaa minusta alkoi tuntua siltä, että nyt riittää, en halua pelkästään miettiä syömistä kaiken aikaa! Helppoa syömishäiriöstä toipuminen ei ollut, eikä se tapahtunut hetkessä, mutta mahdollista se on! Monen vuoden aikana iskostuneet tavat jäävät kehoon ja aivoihin, mutta elämä on niin paljon ihanampaa ja parempaa ilman anoreksiaa, oikeaa elämää. Taisteleminen kannattaa!
etunimi@etelansyli.fi
Hei! Olen Mirella, 24v. ja sairastanut ortoreksiaa sekä bulimiaa anorektisilla piirteillä noin seitsemän vuotta. Muistan joskus ajatelleeni, että syömishäiriö vain kuuluu elämääni, on osa sitä iän kaikkisesti. Onneksi näin ei ollut. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että syömishäiriön voi voittaa ja omat tunteet on mahdollista saada hallintaan. Olen aina ollut kova suorittamaan asioita sekä miellyttämään muita. Minulla on myös vahva kilpaurheilutausta. Nykyään pyrin olemaan itselleni mahdollisimman armollinen sekä teen asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.
Voit kirjoittaa minulle ihan mistä vain, ihan milloin vain. Olen täällä sinua varten ja valmis auttamaan. Ja kuinka kliseiseltä se koskaan kuulostaakaan: elämä on ihmisen parasta aikaa. Voimme kaikki nauttia siitä. Käyn lukemassa sähköpostin kerran viikossa ja pyrin vastaamaan viikon sisällä.
etunimi@etelansyli.fi
Terve! Olen Vanessa (31 v), ja minulla on taustalla yli 10 vuotta jatkunut kamppailu bulimian kanssa. Koen vihdoin selättäneeni sairauteni hyvin pitkälti, ja siitä rohkaistuneena haluan nyt auttaa muita samankaltaisessa tilanteessa olevia. Nykyään elämässäni etusijalla on kokonaisvaltainen hyvinvointi, jossa on tilaa oman kehon kuuntelulle, positiivisuudelle sekä rennolle asenteelle. Pitkän prosessin jälkeen olen vihdoin kyennyt hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, ja se on tuonut elämääni paljon ihanuutta ja myös oivalluksen siitä, että syömishäiriöstä parantuminen on mahdollista. Otathan rohkeasti yhteyttä jos yhtään siltä tuntuu. Vaihdan mielelläni ajatuksia kanssasi! Pyrin vastaamaan sähköposteihin muutaman päivän sisällä. Olen kesälomalla 1.7.-10.8.2020.
Ps. Svenska går lika bra!
etunimi@etelansyli.fi
