Sähköpostituki
Me tiedämme, että kynnys vertaistuen pariin tulemiselle voi joskus tuntua kohtuuttoman suurelta. Tämän vuoksi haluamme tarjota Sinulle monenlaisia tukimahdollisuuksia – muitakin kuin yhteistä läsnäoloa vaativia. Sähköpostituki mahdollistaa kuulluksi tulemisen kokemuksia ajasta tai paikasta riippumatta. Lähde rohkeasti kokeilemaan!
Voit halutessasi kirjoittaa sähköpostia vertaistukihenkilöillemme Reettalle, Kaisalle, Lauralle, Vanessalle (myös ruotsiksi), Mirellalle tai Vilmalle ja Annariikalle. Reetta, Kaisa, Laura, Vanessa ja Mirella vastaavat sairastaville ja toipuville, Vilma ja Annariikka läheisille. For email support in English, please write to Roosa. Kysy rohkeasti mieltäsi painavia asioita tai kirjoita muuten vaan.
Muistithan, että myös sähköpostitse käytävä vertaistuki on aina ehdottoman luottamuksellista.
Hei! Olen Vilma (syntynyt -75). Läheiseni sairasti syömishäiriötä ja elin sairastuneen elämää siinä rinnalla. Kokemuksesta opin itse olemaan armollisempi niin sairastuneita kuin itseänikin kohtaan. Ymmärrän, että tunteet seilaavat laidasta laitaan niin sairastuneella kuin läheiselläkin ja se on normaalia – on ihan sallittua tuntea ja kertoa tunteistaan. Itse koin, että kun omatkin ristiriitaiset tunteeni hyväksyttiin ja sain kertoa niistä avoimesti (ja sen kyllä teinkin), syyllisyyden ja voimattomuuden tunteet helpottivat ja jaksoin olla taas reippaammin sairastuneenkin tukena itseäni kadottamatta.
Olet vapaa kirjoittamaan omalla tyylilläsi mieltäsi painavista asioista ja pyrin olemaan tukenasi haastavassa tilanteessasi. Luen sähköpostiani päivittäin ja pyrin vastaamaan sinulle mahdollisimman pian.
etunimi@etelansyli.fi
Moi! Olen Annariikka, 30v. Pikkusiskoni sairastui syömishäiriöön minun ollessani 16-vuotias ja seurasin hänen sairastamistaan sekä paranemistaan läheltä. Noina vuosina opin, että syömishäiriöisen kanssa sairastavat myös perhe sekä läheiset ja kuinka tärkeää on muistaa myös oma hyvinvointinsa sairastuneen tukemisen ohella. Vaikeina hetkinä on löydettävä aikaa myös itselleen ja omista tunteistaan puhumiselle.
Kokemuksen jälkeen ymmärrän itseäni ja omia tunteitani paremmin. Lisäksi osaan suhtautua syömishäiriöihin armollisemmin ja tiedän, että vaikeudet on mahdollista kääntää iloksi.
Minulle voit kirjoittaa niin iloista kuin suruistakin, eikä mikään asia ole liian pieni jaettavaksi. Pyrin vastaamaan viesteihin 1-3 päivän sisällä. Huhtikuussa olen koulutuksessa, joka vie töiden lisäksi aikaa ja tästä johtuen vastaaminen sähköposteihin saattaa kestää normaalia pidempään. Laita toki tästä huolimatta viestiä. Palaan normaaliin aikatauluun 2.5.
etunimi@etelansyli.fi
Heippa! Olen Reetta, 26v. Sairastuin anoreksiaan siirtyessäni peruskoulusta yläasteelle. Uskon, että suurin vaikuttava tekijä omaan sairastumiseeni oli tarve vaatia itseäni olemaan jotakin, jota en oikeasti ollut. Niinkin pienenä kuin vasta 12-vuotiaana koin suuria paineita koskien ulkonäköäni ja sitä, miten näyttäydyn muiden silmissä. Syömisen kontrolloinnin ja pakkomielteisen liikunnan avulla tunsin saavuttavani jotakin, joka toi onnistumisen tunteiden kautta minulle itseluottamusta. Aktiivinen vaihe sairastumisessani kesti noin kolme vuotta, johon sisältyi kaksi osastojaksoa ja psyko- sekä hypnoterapiaa. Sairastamiseeni liittyi lisäksi vaikeaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriö, joka kärjistyi lopulta myös paniikkihäiriöksi.
Toipumiseni lähti liikkeelle kun hiljalleen yläasteen aikana aloin huomata elämän valoisia puolia sekä sen, ettei kilo-, ruoka tai liikuntamäärät määrittäneet onnellisuuttani. Aloin fyysisesti toipua melko nopeaankin tahtiin, ja henkisenpuolen demonitkin sain lopulta hiljennettyä. Nykyisin olen löytänyt positiivisia keinoja itsetuntoni rakentamiseen ja ylläpitoon, ja olen pystynyt kääntämään menneisyydessä kohtaamani haasteet voimavaraksi. Nyt haluankin hyödyntää voimavarojani juuri sinun auttamiseen kohdatessasi niitä haasteita, joita minäkin aikanani kohtasin ja joihin minäkin sain muilta apua ja tukea. Toivottavasti otat yhteyttä, on mielesi päällä sitten huolia, ahdistusta tai jutustelua muuten vain; pyrin parhaani mukaan auttamaan ja tukemaan sinua prosessissasi kohti toipumista. Tarkastan sähköpostiani yleensä päivittäin ja pyrin vastaamaan sinulle mahdollisimman nopeasti.
etunimi@etelansyli.fi
Hei, olen Kaisa ja sairastuin syömishäiriöön juuri lukion loputtua 18-vuotiaana (olensyntynyt -76); tarkoituksena oli vain hieman laihduttaa, mutta huomaamattani syömättömyydestä ja syömisen suunnittelusta, pakonomaisesta liikunnasta ja tarkoista aikatauluista tuli elämäni sisältö, turhan pitkäksi aikaa. Se rajoitti sosiaalisia suhteita ja aiheutti ahdistusta lähes kymmenen vuoden ajan. Onneksi elämässä oli kuitenkin muutakin, ja pikkuhiljaa minusta alkoi tuntua siltä, että nyt riittää, en halua pelkästään miettiä syömistä kaiken aikaa! Helppoa syömishäiriöstä toipuminen ei ollut, eikä se tapahtunut hetkessä, mutta mahdollista se on! Monen vuoden aikana iskostuneet tavat jäävät kehoon ja aivoihin, mutta elämä on niin paljon ihanampaa ja parempaa ilman anoreksiaa, oikeaa elämää. Taisteleminen kannattaa!
etunimi@etelansyli.fi
Hei! Olen Mirella, 24v. ja sairastanut ortoreksiaa sekä bulimiaa anorektisilla piirteillä noin seitsemän vuotta. Muistan joskus ajatelleeni, että syömishäiriö vain kuuluu elämääni, on osa sitä iän kaikkisesti. Onneksi näin ei ollut. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että syömishäiriön voi voittaa ja omat tunteet on mahdollista saada hallintaan. Olen aina ollut kova suorittamaan asioita sekä miellyttämään muita. Minulla on myös vahva kilpaurheilutausta. Nykyään pyrin olemaan itselleni mahdollisimman armollinen sekä teen asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.
Voit kirjoittaa minulle ihan mistä vain, ihan milloin vain. Pyrin vastamaan muutaman päivän sisällä. Olen täällä sinua varten ja valmis auttamaan. Ja kuinka kliseiseltä se koskaan kuulostaakaan: elämä on ihmisen parasta aikaa. Voimme kaikki nauttia siitä. Käyn lukemassa sähköpostia käyn lukemassa sähköpostia pari kertaa viikossa ja pyrin vastaamaan parin päivän sisällä.
etunimi@etelansyli.fi
Moikka. Olen Laura (25) ja sairastuin anoreksiaan 13-vuotiaana. Kamppailin syömishäiriöni kanssa kolme vuotta, kunnes pääsin 16-vuotiaana osastojaksolle, jolloin toipumisprosessini pääsi käyntiin kunnolla. Itselleni syömishäiriö oli keino hallita kaikkea, sillä en osannut muutoin käsitellä tunteitani. Olin itseäni kohtaan ankara ja vaativa sekä perfektionismiin taipuvainen. Nyt olen toipunut syömishäiriöstäni lähes täysin mutta korjailen edelleen anoreksian itsetuntooni sekä kehonkuvaani jättämiä jälkiä. Suhteeni ruokaan ja syömiseen sekä liikuntaan on kuitenkin nykyään onneksi mutkaton, ja syömishäiriön tilalle on tullut elämästä nauttiminen ja ilo.
Haluan nyt auttaa ja tukea juuri sinua toipumisessasi. Otathan yhteyttä matalalla kynnyksellä, mitä tahansa mieleesi tuleekaan. Pyrin vastaamaan viesteihin mahdollisimman pian.
etunimi@etelansyli.fi
Terve! Olen Vanessa (31 v), ja minulla on taustalla yli 10 vuotta jatkunut kamppailu bulimian kanssa. Koen vihdoin selättäneeni sairauteni hyvin pitkälti, ja siitä rohkaistuneena haluan nyt auttaa muita samankaltaisessa tilanteessa olevia. Nykyään elämässäni etusijalla on kokonaisvaltainen hyvinvointi, jossa on tilaa oman kehon kuuntelulle, positiivisuudelle sekä rennolle asenteelle. Pitkän prosessin jälkeen olen vihdoin kyennyt hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, ja se on tuonut elämääni paljon ihanuutta ja myös oivalluksen siitä, että syömishäiriöstä parantuminen on mahdollista. Otathan rohkeasti yhteyttä jos yhtään siltä tuntuu. Vaihdan mielelläni ajatuksia kanssasi! Pyrin vastaamaan sähköposteihin muutaman päivän sisällä. Lomalla heinäkuun alkupuolelta elokuun puoliväliin.
Ps. Svenska går lika bra!
etunimi@etelansyli.fi
Hello, I’m Roosa and 27 years old. Starting at Age 17, I struggled for about 5 years with anorexia that included both compulsive exercising as well as depression. Only now have I understood how up until then my perfectionism and achievement oriented attitude had been the driving forces of my life. I had always felt like I wasn’t good enough if it wasn’t for my external achievements and recognition. I felt I was not enough simply as myself. Letting go of this mental mindset has been by far the best thing that’s happened to me.
The cornerstones of my recovery were the open and honest conversations with both professionals as well as my family and friends. Admitting, confronting and finally accepting even my most sensitive and sometimes shameful feelings and fears were crucial in terms of my path to recovery. I have thankfully realized that I am enough and whole without any external achievements or self-inflicted demands to be or look a certain way.
I am ready and willing to give all my support to others. I would love to listen, share my thoughts and feelings and offer my own experiences in hopes that no one needs to feels they are alone with their struggles or that they are not enough just by being themselves exactly as they are today.
Please feel free to contact me, I’m here to listen and support. I will try to answer all messages within 1-3 days.
roosa(at)etelansyli.fi