Minä en edelleenkään ymmärrä.
En ymmärrä miksi rakas ystäväni syö ulostuslääkkeitä, saa yöllisiä paniikkikohtauksia, menee täysin pois tolaltaan vaa’an näyttäessä 100 grammaa enemmän kuin eilen, välttelee katsomasta peiliin, hermostuu ulkonäköönsä liittyvistä kommenteista… En ymmärrä miksi niin kaunis ja ihana ihminen kärsii ja on silmin nähden onneton.
Nyt kuitenkin ymmärrän, että hänen on mahdollista toipua.
Nämä kuluneet kolme kuukautta työharjoittelussa Etelän-SYLI:ssä ovat avanneet silmiäni ymmärtämään kuinka vakavasta asiasta syömishäiriöissä on kysymys. Haluan kuitenkin jättää päällimmäiseksi muistoksi tästä ajasta sen viriävän toivon ja uskon siihen, että asiat menevät parempaan suuntaan joka rintamalla. Suomessa on käsittääkseni alettu, yhä enenevässä määrin, suhtautua syömishäiriösairauksiin vakavasti. Yleinen tietoisuus aiheesta on lisääntynyt ja toivottavasti jo ihan lähitulevaisuudessa tarjoutuu sairastuneille enemmän hoitomahdollisuuksia ja -paikkoja.
Minulla on ollut etuoikeus seurata Etelän-SYLI:n Veeran ja Kaisan vilpitöntä auttamisenhalua ja omistautumista tärkeälle asialle. He tekevät hienoa työtä – sydämestään. Kunpa minäkin muistaisin jatkossa (mihin sitten ikinä elämä kuljettaa) toimia näistä lähtökohdista käsin.
Olen otettu siitä luottamuksesta, jonka sain Älä laihduta -päivän toteutuksen suhteen. Olen iloinen, että sain tutustua mahtaviin ihmisiin. Olen kiitollinen, että osaan nyt ehkä paremmin antaa ystävälleni voimaa ja uskoa tulevaisuuteen.
Toivotan teille kaikille ihanaa kesää ja kaikkea hyvää jatkoon!
Sari Kumpula
Älä laihduta –päivän tapahtumakoordinaattori
