Läheinenkin tarvitsee tukea – keskustelutilaisuus sisaruksille, puolisoille ja ystäville

Mitä sanoa mummolle joka kutsuu syömään, mutta tiedän että se ahdistaisi tyttöystävääni? Miten reagoida kun hän aloittaa oman kehonsa kritisoimisen vaikka pidän sitä täydellisenä? Kenelle voin puhua tästä? Onko minulla oikeus loukkaantua kun olen valmistanut hienon illallisen ja tyttöystävä ei syökään koska päivän kilokaloriraja on saavutettu? Pitääkö esittää, etten huomaa oksentamista?
Läheisen sairastuminen aiheuttaa paljon kysymyksiä joihin on harvoin valmiita vastauksia. Hyvät toimintamallit eri tilanteisiin oppii ajan myötä, puhumalla sairastavan läheisensä kanssa ja kysymällä miltä hänestä tuntuu sekä pomimalla muiden samassa tilanteessa olevien kokemuksista hyödyllisiltä tuntuvia asioita. Ja purkamalla itseään puhumalla tai kirjoittamalla. Usein ääneen pohdiskelu saa ihmisen näkemään ja ymmärtämään asian eri tavalla kuin pelkkä omassa päässä pyörittely.
Itse sain kuulla muiden kokemuksia ja purkaa omaa mieltäni kahvihetkissä, joissa käymisen aloitin pian sen jälkeen kun olin saanut tietää tyttöystäväni sairaudesta. Kahvihetkissä saamani vertaistuki, neuvot, muiden kokemusten kuuleminen ja omista kokemuksista puhuminen auttoi minua jaksamaan sekä tukemaan tyttöystävääni. Muiden kokemusten avulla opin myös ymmärtämään sairautta, ja käsittelemään asiaa omassa mielessäni paremmin.
Ennen ensimmäistä käyntikertaani kahvihetkessä ja lähettäessäni sähköpostia vertaistukihenkilölle, mietin että onko se oikein. Voinko kertoa tyttöystäväni asioista muille? Enkä minä ole se joka kaipaa tukea, vaan tyttöystäväni. Myöhemmin olen ollut todella iloinen siitä että kävin kahvihetkessä ja lähetin sähköpostia. Syömishäiriö on sairaus joka luonnollisesti koskee sairastunutta itseään, mutta myös läheisiä ja se on myös heidän asiansa. Kokemus opetti että läheiselläkään ei ole helppoa, ja että läheinenkin tarvitsee tukea.
Etelän-SYLI järjestää tiistaina 28.1. keskusteluillan sisaruksille, puolisoille ja ystäville jotka ovat huolissaan läheisensä syömiskäyttäytymisestä, miettivät miten ottaa asia puheeksi tai antaa tukea. Toimin itse illan toisena vetäjänä ja toisena toimii Niina jolla on kokemusta niin läheisenä, kuin myös sairastavana.
Toivotamme sinut tervetulleeksi keskustelemaan muiden, samassa tilanteessa olevien kanssa riippumatta siitä epäiletkö että läheiselläsi on syömishäiriö, hän on sairastanut jo pidemmän aikaa tai sairasus on vasta paljastunut. Tarkempaa tietoa keskusteluillasta täällä.
Jos et pääse paikalle keskusteluiltaan, mutta haluaisit puhua läheisesi syömishäiriöstä, voit lähettää sähköpostia meille. Lisätietoa sähköpostituesta täällä.
 
– Timi, vertainen