Jokin aika sitten pääsimme osallistumaan chattiin Ehyt ry:n demilässä. Keskustelun otsikkona oli ”Heippa peili, lihavaa vai laihaa tänään”. Ajatuksena ja pohjustuksena oli kysymys siitä, miten voimakkaasti media ja ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa kauneusihanteisiin, joita nuoret itselleen asettavat. Kaikkihan tietävät, että mallikuvia muokataan, mainoskuvia käsitellään ja että vain harva, jos kukaan, voi oikeasti saavuttaa niiden välittämän ”ihannevartalon”. Puolentoista tunnin keskustelu lähti käyntiin todella vilkkaana. Selväksi tuli, että moni osallistujista pohtii jatkuvasti ulkonäköön liitettyjä vaatimuksia. Vaikka tiedostaa, että esikuvatkaan eivät luonnossa näytä samalta kuin mainoskuvissa, valkokankaalla tai punaisella matolla, on paine muuttaa itseään kuvien kaltaiseksi voimakas.
Kauneusihanteita on toki ollut kautta aikojen. On kiskottu vyötäröä kapeammaksi korsetin avulla, on vaalennettu ihoa arsenikin avulla, on tiputettu silmiin belladonnaa silmäteriä laajentamaan. Ei laisinkaan järkevää touhua, joten miten nämä muka poikkeavat nykyihmisen yrityksistä muokata kasvoistaan ja kehostaan kauneusihanteiden mukaiset? Eivätkä ne kuvat ennenkään koko totuutta kertoneet. Ennen valokuvan aikaa, kun muotokuvia vielä maalattiin ahkerasti, oli totuus kankaalla usein hyvin kaunisteltu versio. Paitsi että tilaajat maksoivat taiteilijalle paremmin, kun tämä ikuisti kohteensa mahdollisimman kauniina, näki myös moni taiteilija mallinsa edullisessa valossa – joko rahan tai rakkauden silottamana.
Sellaisia paineita kuin nykyään eivät entisten aikojen ihanteet kuitenkaan aiheuttaneet. Eiväthän ne edes levinneet kovin laajalti. Tällä Internetin aikakaudella taas jokainen nettiin ladattu kuva on heti katsottavana lähes kaikissa maailmankolkissa. Keskustelupalstoilla ja blogeissa on helppo lietsoa ulkonäkökeskeisyyttä ja kannustaa toisia. Toisaalta muotitalot ja ketjuliikkeet mainostavat kaikkialla lehdissä ja kaupunkikuvassa selvästi käsitellyin kuvin. Onko siis ihme, että käsitys luonnollisista kasvoista ja vartaloista hämärtyy?
Yhä nuoremmat hakeutuvat kauneusleikkauksiin. Monissa maissa ne ovat jo valtavirtaa heille, joilla on varaa maksaa. Erilaiset dieetit ja kuntokuurit ovat osa jokapäiväistä small talkia vieraampienkin kesken. Tavoitteena tuntuu olevan jotain, mitä ei oikeasti voi saavuttaa, koska moni ei ole ikinä tyytyväinen. Aina pitäisi olla vielä vähän hoikempi, vähän sileämpi-ihoisempi, vähän treenatumpi, vähän pidempisäärisempi tai pieninenäisempi. Moni kokee, ettei voi saavuttaa sosiaalista hyväksyntää ilman tietynlaista ulkonäköä.
Vaaralliseksi asian tekee se, että vartalonmuokkausta tehdään syömisen säätelyn ja liikunnan avulla. Molemmilla on taipumus riistäytyä helposti käsistä ja muuttua mukavasta rengistä ankaraksi isännäksi. Erilaiset syömishäiriöt ja pakonomainen liikunta tuntuvat lisääntyvän käsi kädessä ulkonäkökeskustelun kanssa. Moni nuori – ja miksei vähän vanhempikin – uskoo, ettei ihminen itse enää ole tärkeä, vain se miltä hän näyttää merkitsee. Kuitenkin se todellinen viehättävyys kumpuaa terveestä itseluottamuksesta, siitä että on sinut itsensä ja maailman kanssa, mikä olotila tuskin löytyy kirurgin veitsen tai ihmedieettien avulla. Sentit ja grammat ovat yhdentekeviä, jos tuntee olevansa tasapainossa kehonsa kanssa. Yritetään muistaa tämä ja tukea myös niitä, jotka vielä hakevat varmuutta ja luottamusta olla oma itsensä ympäristön asettamista paineista huolimatta!
– Veera
Veera Lampi
Toiminnanohjaaja, Etelän-SYLI ry
