Patrik Borg pelasti elämäni — tai ainakin suhteeni ruokaan ja syömiseen. Sitä voisi kutsua ”valaistumiseksi”, kun sain käsiini ”Rentoa painonhallintaa”. Aikoinaan se ja muut Borgin teokset tuli luettua niin monta kertaa, että himouskovaisen raamatunluku jäisi kakkoseksi. Turvakirjoja ja heikon hetken pelastaja, joista saattoi aina ammentaa uutta uskoa ja toivoa. Voisin siis sanoa olevani Patrik Borg –fani henkeen ja vereen. Silti en ollut ennen viime tiistaita (3.5.) ikinä nähnyt Borgia livenä. Pakkohan sitä oli sitten hyödyntää tilaisuus, kun kuulin Etelän-Sylin BED ja ravitsemus –keskusteluillasta.
Illan startatessa Kaapelitehtaan toimisto oli sen verran täynnä, että istumapaikoista alkoi olla pulaa – joku muukin kenties fanittaa Patrikia (?). Heti alkuun Borg kertoi luennoineensa kevään aikana niin paljon, että vetäisi nyt enemmän kuin mielellään keskustelevamman session ilman valmiita esityksiä ja muita härpäkkeitä. Fläppitaulu riittikin oikein hyvin luentorungon hahmottamiseen. Borgilla on sen verran pitkä käytännön kokemus syömishäiriötä sairastavien hoitamisesta, ettei kuulija voi olla vakuuttumatta, vaikka herran tyyli on muuten hyvin rento ja keskusteleva.
Ahmintaongelmat voivat tuntua niiden kanssa painivasta mahdottomilta, mutta se ei silti tarkoita, etteivätkö ne olisi hoidettavissa. Aina on toivoa. Borg kertoi luennolla mm. hoitaneensa seitsemänkymppistä potilasta, jonka syömisoireilu oli alkanut kymmenvuotiaana. Tämänkin tapauksen kanssa päästiin kuulemma hyvin eteenpäin. Kirvestä ei siis ikinä kannata heittää kaivoon! Ahmintaongelmissa ei myöskään ole mitään mystistä, vaan yleensä taustalla ovat samat pielessä olevat tekijät. Periaatteessa hoito on siis aika yksinkertaista, ei mitään ydinfysiikkaa. Vaikeus tulee mm. siitä, ettei uskalleta tehdä tarvittavia muutoksia. Siksi hoito monesti kestää kauankin, kun kaikkea uutta pitää kokeilla hitaasti ja varovaisesti rohkeutta vähitellen kasvattaen, onnistumisista ja erehdyksistä oppien.
Mitä ne tekijät sitten ovat, joita pitää työstää, jotta ahmimisesta voisi päästä eroon? Borg listasi luennolla tärkeimmiksi tekijöiksi seuraavat viisi pointtia:
1. Pitää syödä tarpeeksi.
2. Ateriarytmin tulee olla tasainen.
3. Suhteen syömiseen ja ruokaan on oltava salliva.
4. Tunnepuolen asioita on hyvä käsitellä.
5. Jaksaminen ja stressitekijät on huomioitava.
Avataanpa sitten vielä vähän näitä viittä kohtaa. Tarpeeksi syömisellä Borg tarkoittaa, että syödään ihan oikeasti riittävästi, siis sen verran kuin tekee mieli. Tasainen ateriarytmi puolestaan merkkaa sitä, että ruokailuhetkiä on päivän aikana sellainen määrä, ettei nälkä koskaan kasva hallitsemattomaksi. Ykkös- ja kakkoskohta ovat toistensa kanssa kiinteässä vuorovaikutuksessa. Syömisen hallinnan perusta on siis se, että päivän aikana on riittävän monta ateriaa, joilla kullakin syödään niin paljon, että olo on mukavan kylläinen, eikä heti tule uudestaan nälkä. Erityisen tärkeää on aamupäivän riittävä syöminen, sillä jos se pettää, tulee varmasti ongelmia tolkuttomien himojen kanssa ilta-aikaan tai yöllä. Kun peruspalikat ovat kunnossa, voidaan siirtyä sallivuuteen – siis siihen, että opetellaan luopumaan kielletyistä ruoista ja erityisesti ajatuksen tasolla suhtautumaan ruokaan myönteisemmin. Sallivuus ymmärretään usein väärin. Borg painottikin, ettei sillä tarkoiteta sitä, että syödään mitä vaan, miten paljon vaan ja milloin vaan tai että jokainen nenän eteen tuleva pulla on pakko syödä. Fiksu sallivuus on sitä, ettei mustavalkoisesti kielletä itseltä joitain ruokia tai suhtauduta niihin ajatuksissa kuin pahemman luokan myrkkyyn tai huumeeseen. Fiksuun sallivuuteen kuuluu myös salliva kieltäytyminen – joskus voi sanoa ei kiitos suklaallekin ja toisena kertana taas syödä sitä, hyvällä omallatunnolla tietenkin!
Ahmimisen hallinta vaatii siis, että syömisen peruspalikat ovat kunnossa. Aivan yhtä tärkeiksi asioiksi Patrik nosti kuitenkin myös tunnepuolen käsittelyn ja voimavarojen tarkastelun. Jos tällä puolella on ongelmaa, saattaa ahmiminen jatkua, vaikka syömisen perusteet olisivatkin hallussa. Monesti jaksamisen vajavuus myös estää sen, että voitaisiin täysipainoisesti keskittyä tekemään fiksuja muutoksia syömiseen. Siten omien voimavarojen tarkastelu ja mm. ratkaisujen etsiminen vaikkapa stressinsietoon tai uniongelmiin on ensisijaisen tärkeää, jos mielii päästä pitkäaikaiseen balanssiin ahmintaoireilunsa kanssa. Toki tilannetta syömisen hallinnan kanssa voidaan usein parantaa, vaikkei kaikkia kuormitustekijöitä pystyisikään poistamaan.
Ahminnan hallintaa voi harjoitella itsekseen. Jos kuitenkin tuntuu, ettei yksin etene, on suositeltavaa hakea ammattilaisen tukea, jos vain mahdollista. Toinen saattaa nähdä sellaisia asioita, joille itse on sokea tai sitten vain sparraaminen ylipäänsä on se juttu, joka auttaa toipumaan. Itse suosittelen myös tutustumaan Patrikin kirjoihin (vaikkapa kirjastosta) ja blogiin (www.patrikborg.blogspot.fi). Niitä selatessa saattaa tehdä aika makeita oivalluksia.
– Leija-Lotta