Fysioterapeutti, tanssi-liiketerapeutti ja traumapsykoterapeutti Marita Kotro oli Etelän-SYLIssä pitämässä 28.4.2021 luentoa traumoista syömishäiriön taustalla. “Arvottamatta ja syyllistämättä”, kuten hän itse luentonsa aloitti. Luennolla avattiin trauman ja traumatisoitumisen käsitteitä, niiden yhteyttä syömishäiriöihin ja yleisemmin trauman aiheuttamia häiriöitä kehomieli-systeemiin.
Traumatisoimisen käsite
Kotro kertoi aluksi, mitä traumalla yleensä tarkoitetaan. Hänen mukaansa trauman on kuvattu olevan altistumista tosiasialliseen tai oletettuun uhkaan.
Se voi olla jokin kivulias tai haitallinen elämäntapahtuma, suuri tai pieni, kestoltaan lyhyt tai pitempi ja tulla joko ulkopuolelta tai liittyä kiintymyssuhteisiin.
Yksinkertaistaen voidaan sanoa trauman olevan sellainen ylitsepääsemätön kokemus, jota ei pysty liittämään muihin kokemuksiin.
Trauman kokemiseen ei vaikuta pelkästään se, mitä tapahtuu, vaan myös se, mitä jää tapahtumatta.
On hyvä huomata, ettei traumalla tarkoiteta vain massiivisia elämää uhkaavia tapahtumia, hyväksikäyttöä tai fyysistä väkivaltaa, vaan traumakokemus voi syntyä myös ikävistä sanoista, jatkuvasta kritisoinnista tai nöyryyttämisestä.
Trauma voi rakentua myös huomiotta jättämisestä, laiminlyönnistä tai yksin jäämisestä. Tällaiset ihmissuhteissa tapahtuvat ylivoimaiset kokemukset ovat usein seurauksiltaan syvempiä kuin ulkomaailman järkyttävät tai uhkaavat tapahtumat.
Yksinkertaistaen voidaan sanoa trauman olevan sellainen ylitsepääsemätön kokemus, jota ei pysty liittämään muihin kokemuksiin.
Traumojen jaottelu
Kotro jakoi traumat kahteen eri tyyppiin. Ykköstyypin traumaksi kutsutaan kokemuksia, joihin liittyy todellinen tai aistittu olemassaolon uhka. Tällaiset tilanteet aktivoivat ihmisen selviytymisreaktiot ja näkyvät usein pitkäaikaisina vaurioina kyvyssä säädellä vireystilaa.
Kakkostyypin traumat ovat puolestaan ei-hengenvaarallisia kokemuksia, joihin liittyy voimakasta emotionaalista ahdistusta: negatiiviset vaikutukset kohdistuvat silloin terveen minän kehitykseen sekä synnyttävät läpi elämän kestäviä, ihmistä estäviä uskomuksia ja näkyvät usein myös kehon struktuurissa.
Raastavimpia ovat kokemukset, joihin sisältyy molempia, sekä kiintymyssuhteissa tapahtuneita että olemassaoloa uhkaavia kokemuksia.
Oma kokemus ja tarina
Kaikki ihmiset eivät luonnollisesti koe samoja tapahtumia samalla tavalla, joten vakavissakin tilanteissa vain osa ihmisistä traumatisoituu pahasti.
Jokin tapahtuma tai tilanne itsessään ei siis tarkoita automaattisesti traumatisoitumista, vaan merkitsevintä vaikuttaa olevan henkilökohtainen kokemus tilanteesta: kokemuksen ylivoimaisuus ihmiselle aiheuttaa traumatisoitumisen.
Merkityksellistä henkilön tulevaisuuden kannalta on tarina, joka rakentuu kehomieleen minkä tahansa tällaisen traumaattisena koetun tapahtuman myötä.
Nämä tarinat rakentuvat suurelta osin tiedostamatta, ajan kanssa, ja vähitellen kokijasta tulee (edelleen tiedostamatta) tarinoihin sisältyvien ominaisuuksien kantaja.
…merkitsevintä vaikuttaa olevan henkilökohtainen kokemus tilanteesta: kokemuksen ylivoimaisuus ihmiselle aiheuttaa traumatisoitumisen.
Syömishäiriöiden yhteys traumatisoitumiseen
Syömishäiriöiden ja traumojen yhteydestä Kotro totesi heti alkuun, että mikään trauma ei suoraan aiheuta syömishäiriötä.
Lapsuuden seksuaalista, fyysistä ja emotionaalista hyväksikäyttöä ja kaltoinkohtelua on pidetty mahdollisina riskitekijöinä.
Joka tapauksessa syömishäiriöiden synty on monimutkainen ja monelta osin edelleen epäselvä prosessi.
Monilla sairastuneilla on taustalla myös traumatisoitumista, mutta sairastumiseen liittyy todennäköisimmin myös niin geneettistä perustaa kuin muitakin käyttäytymiseen ja psykososiaalisiin liittyviä tekijöitä.
Vaikka traumatisoituminen ei suoraan aiheutakaan syömishäiriötä, on tärkeä huomata, että ainakin lapsuuden hyväksikäyttö tai kaltoinkohtelu johtavat usein vaikeuksiin tunteiden säätelyssä ja haasteisiin sosiaalisissa suhteissa.
Tällöin tosiasiallisesti uhkaavien tilanteiden ympärille alkaa helposti kasaantua potentiaalisia uhkakuvia ja syntyy lumipalloefekti, jonka pysäyttäminen voi olla hyvinkin vaikeaa.
Syömishäiriöön usein liittyvällä kontrollilla tai ahminnalla torjutaan näitä sietämättömiä tunnekokemuksia.
Traumat voivat siis olla osasyynä syömishäiriöön sairastumisessa. Jo mainittujen asioiden lisäksi tällaisia traumaattisia kokemuksia voivat olla esimerkiksi jonkun perheenjäsenen sairastuminen tai vaikkapa lapsena koettu syömisellä rankaiseminen tai palkitseminen.
Yksilöllä voi olla kokemus siitä, ettei hän ole rakastettu ja arvokas, vaikka vanhempi olisi aina ajatellut ja toiminut toisin.
Syömishäiriö on usein itsessäänkin traumaattinen kokemus, johon voi liittyä esimerkiksi elintoimintojen pettäminen, tiputukseen joutuminen tai muut ikäväksi koetut hoitotoimenpiteet.
Syömishäiriöiden hoidossa olisikin hyvä miettiä, halutaanko vain sulkea pois syömishäiriökäyttäytyminen vai kohdataanko potilas oikeasti, kokonaisuutena.
Trauman vaikutukset kehomieli-systeemiin
Ihmisen persoonallisuus on ainutlaatuinen, kokemusten ja oppimisen myötä muovautuva ja ympäristöön sopeutuva.
Meillä on synnynnäinen taipumus yhdistää, todentaa ja liittää yhteen kokemuksiamme yhtenäiseksi elämäntarinaksi ja minäkokemuksiksi. Tämä yhdistäminen pitää sisällään kyvyn hahmottaa aikaa, tilaa, todellisuutta, itseä ja kokemuksia sekä antaa niille merkityksiä.
Todentaminen puolestaan auttaa meitä erottamaan menneisyyden nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Traumatisoituminen estää näitä asioita tapahtumasta. Siksi traumatisoitumista voidaan pitää todentumattomuutena.
Meillä on synnynnäinen taipumus yhdistää, todentaa ja liittää yhteen kokemuksiamme yhtenäiseksi elämäntarinaksi ja minäkokemuksiksi.
Turvalliset kasvuiän tunnesuhteet ja turvallinen elinympäristö auttavat kehittämään ja vahvistamaan kykyä todentaa ja liittää tapahtumia yhteen. Sosiaalisen tuen puuttuminen puolestaan on keskeinen riskitekijä erilaisten traumaperäisten häiriöiden kehittymisessä.
Koska turvallisuuden tunne on niin tärkeässä roolissa siinä, että ihminen pystyy liittämään asioita yhteen, voidaan hoidossa tätä todentamista – ja samalla luonnollisesti myös toipumista – tukea varmistamalla mahdollisimman turvallinen hoitoympäristö ja -tilanne.
Kehomielen rauhoittaminen
Kun ihminen joutuu tilanteeseen, jossa hän syystä tai toisesta kokee olonsa uhatuksi tai turvattomaksi, puolustuksen toimintajärjestelmät aktivoituvat tuomaan helpotusta fyysiseen tai emotionaaliseen kipuun.
Tarve rauhoittaa oma kehomieli-systeemi on niin voimakas, että jos ihmisellä on puuttuva tai vajaa kokemus rauhoittumisesta, hän saattaa uhkaavassa tilanteessa toimia jopa itseään vahingoittavasti.
Mikä hyvänsä keino otetaan käyttöön, jotta yli- tai alivireydestä pääsee eroon.
Luennolla käytiin läpi erilaiset puolustuksen “roolit”, joita ovat taisteleminen, pakeneminen, jähmettyminen, alistuminen ja ripustautuminen.
Nämä kätkevät taakseen erilaisia tunteita ja tulevat esiin hyvin monin tavoin esimerkiksi itsetuhoisuutena, uhrautumisena tai vaikka herttaisuutena ja kiltteytenä. Ihmisellä on usein erilaisia puolustusrooleja tai -keinoja, ja näitä voi olla myös useampi yhtä aikaa käytössä.
…tulevat esiin hyvin monin tavoin esimerkiksi itsetuhoisuutena, uhrautumisena tai vaikka herttaisuutena ja kiltteytenä.
Puolustuksen kaikissa rooleissa ovat läsnä omanlaisensa keholliset virittäytymiset jännittyneisyydestä lamautumiseen, pakkotoimista turtumiseen.
Koska tällaiset toimintamallit ovat usein tiedostamattomia ja hyvinkin automaattisia, korostuu hoidossa kehollisten väliintulojen tärkeys: potilasta tuetaan tunnistamaan kehossa aktivoituvat alueet ja syyt niiden aktivoitumiseen.
Hoidossa ei voi keskittyä pelkästään ylivireyden sammuttamiseen, koska se johtaa helposti alivireyteen ja häpeän tunteeseen.
Mieli tarvitsee kokemukselle järkevän selityksen, jos se on jäänyt jäsentymättömäksi. Tällöin ihmisen itselleen (tai muille) esittämät perusteet voivat olla sinällään oikeita, mutta ne eivät vastaa todelliseen hätään ja ovat siinä kohdassa tekosyitä.
Kiinnittyminen syömishäiriökäyttäytymiseen ehkäisee hankalia tunteita ja niihin liittyviä kehollisia aistimuksia.
Tämä voi tuntua sairastuneesta aluksi hyvältä ja loogiselta, kunnes toleranssi kasvaa ja tarve toteuttaa mallia kiihtyvällä vauhdilla lisääntyy, jolloin syömishäiriöoireet voivat muuttua hyvinkin vakaviksi.
Kun oireilu kiihtyy, syntyy jälleen tarve kehittää erilaisia argumentteja, ja näin kehä pyörittää itse itseään koko ajan sairaampaan suuntaan.
Traumasta toipuminen
Syömishäiriön hoidossa on turha käydä keskustelua traumasta, jos potilas ei voi olla omassa kehossaan.
Keho kertoo traumatisoitumisesta usein enemmän kuin pelkkä tarina. Se, miten sairastunut on asettunut kehoonsa ja miten hän kehollisesti reagoi, auttaa ammattilaista pohtimaan keinoja auttaa häntä eteenpäin.
Syömishäiriöön sairastuneet ovat usein älykkäitä, joten pelkkä keskustelu ei välttämättä johda toivottuun lopputulokseen.
Oireiden vähentämisessä turvallisuuden ja yhteyden luominen sekä auttajan ja sairastuneen välillä että sairastuneen mielen sisällä ja kokemuksen muilla tasoilla on tärkeää, sillä vain sillä tavoin voidaan saavuttaa todellinen yhteys kehomieleen.
Kokemuksellisuus on usein hoidossa keskeistä ja onkin tärkeää, että hoitava henkilö virittäytyy potilaan kanssa samalle taajuudelle.
Keho kertoo traumatisoitumisesta usein enemmän kuin pelkkä tarina.
Yleisöstä nousi lopuksi esiin kysymys siitä, miten tärkeää toipumiselle on trauman tunnistaminen ja voiko traumasta toipua kokonaan.
Kotron mukaan traumoihin kannattaa tutustua ja niitä kannattaa käsitellä ammattilaisen ohjauksessa, koska se auttaa tarinan rakentamisessa.
Tärkeämpää kuin trauman muistaminen on kuitenkin kehon ja mielen vakauttaminen. Ja traumasta kuten syömishäiriöstäkin voi toipua täysin!
Lisäksi Kotro vastasi kysymykseen siitä, miten kehollisuutta voi vahvistaa itse ja minkälaisista kehotietoisuusharjoituksista voi lähteä liikkeelle, jos kehollisuus tuntuu pelottavalta.
Hänen mukaansa on ensinnäkin ymmärrettävää, että pelottaa, ja tämän takia on hyvä olla salliva itselleen.
Kannattaa sisämaailmaan sukeltamisen sijaan lähteä liikkeelle ulkoaisteista, esim. maadoittumisesta, oman keskilinjan hakemisesta, uloshengittämisestä ja omiin rajoihin liittyvistä harjoituksista.
Hyviä harjoituksia löytyy erilaisilta verkkokursseilta ja kirjallisuudesta, eikä niitä suinkaan tarvitse tehdä yksin vaan tutustumisen voi aloittaa yhdessä kaverin kanssa.
…miten tärkeää on löytää yhteys omaan kehoon ennen kuin omaa tarinaa voi rakentaa eteenpäin.
Kysymyksiä ja asiaa olisi riittänyt varmasti vielä pitkään. Luento oli erittäin mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia ja toivottavasti myös uusia oivalluksia. Itselleni tärkeimpiä asioita olivat ehdottomasti ajatus traumasta/traumatisoitumisesta pitkän ajan kuluessa, pienten asioiden summana ja toisaalta kehomieli-käsite ja se, miten tärkeää on löytää yhteys omaan kehoon ennen kuin omaa tarinaa voi rakentaa eteenpäin.
Kirjoittaja on Etelän-SYLIn vapaaehtoinen.
