Syömishäiriöliitto järjesti tammikuussa 2025 kaksipäiväiset Syömishäiriöpäivät syömishäiriöammattilaisille, kolmannen sektorin toimijoille, opiskelijoille ja muille asiasta kiinnostuneille. Tapahtumapaikkana oli toistamiseen Tampere-talo. Päivät järjestetään joka toinen vuosi.
Tampere on ihana kaupunki vierailla, mutta mikä parasta, on ihana vierailla siellä päästäkseen kokemuksen ja tutkimustiedon äärelle parinsadan ihmisen kanssa.
Paikalla olleet ihmiset olivat motivoituneita oppimaan lisää ja jakamaan tietoa sekä kokemuksiaan tavoitteenaan tehdä syömishäiriöillä oireileville ja heidän läheisilleen (ja ihan kaikille muillekin) tästä maailmasta hieman keho-, ruoka- ja ihmisystävällisempi paikka.
Kaikkien yhteinen projekti
Tämä projekti koskee nimittäin meitä kaikkia. Siinä voi ottaa isomman tai pienemmän roolin tai olla ottamatta.
Voit olla kahvihetken kävijä, iltaryhmää ohjaava vapaaehtoinen, läsnäoleva läheinen, hoitoalan ammattilainen, somevaikuttaja, ruokatauolle kiireistä kutsuva kollega.
Voit olla hiljaa kahvipöydässä laihdutuspuheen soljuessa ulos kavereiden suusta tai voit ottaa asian puheeksi.
Valinnat eivät ole helppoja, sillä Syömishäiriöpäivien jälkeen huomaa aina poistuvansa ”siitä kivasta kuplasta” maailmaan, joka ei ole koskaan valmis.
Pienet teot
Ruoka- ja kehovihapuheen kyseenalaistaminen ei aina johda rakentavaan keskusteluun ja positiivisiin muutoksiin, vaan reaktiot voivat olla mitä moninaisimpia – täydellisestä torjunnasta ärsyyntymiseen tai huonoihin vitseihin… Monenlaista on kuultu!
Se, että jättää kommentoimatta toisen ruoka-annosta tai kehon kokoa, on tärkeä askel kohti rauhaa ja turvaa.
Toivoisin kuitenkin, että me kaikki voisimme ottaa osaa tähän rauhanprojektiin; juuri sen verran, kun tuntuu hyvältä.
Kaikkien meidän ei tarvitse nousta joka päivä barrikadeille. Pienetkin arjen teot ja tekemättä jättämiset ovat oikein hyviä tapoja tuottaa keho- ja ruokarauhaa.
Se, että jättää kommentoimatta toisen ruoka-annosta tai kehon kokoa, on tärkeä askel kohti rauhaa ja turvaa. Rauhaa olla juuri sitä mitä on ja kuulla omaa kehoaan ja mieltään. Sääntöjen, kieltojen, kommentoinnin ja neuvonnan maailmassa on nimittäin joskus aika meluisaa.
Me kaikki voisimme ottaa osaa tähän rauhanprojektiin; juuri sen verran, kun tuntuu hyvältä.
Minä opettelen päivittäin oman mielen ja kehon kuuntelua. En ole siinä vielä mestari, mutta kehityskelpoinen vallankin.
Ymmärrän ympäristöni asettamien paineiden ja vaateiden vaikutuksen ja kulttuurin, odotusten ja oletusten minuun jättämät jäljet. Kyseenalaistan haitallisia tapoja ja normeja.
Tukeudun ihmisiin ja yhteisöihin, joissa saan olla vapaasti ja rennosti oma itseni. Jätän taakseni puheet ja paikat, jotka eivät tue hyvinvointiani. Se on minun projektini, ja samalla osa jotain suurempaa.
– Pihla, Etelän-SYLIn toiminnanohjaaja
