Syömishäiriöiden puhkeamiseen ei löydy yhtä selkeää laukaisevaa tekijää. Erilaiset elämänmuutokset voivat kuitenkin aiheuttaa merkittävää stressiä ja vaikuttaa siihen, että ihmiselle puhkeaa syömishäiriö. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi uuteen paikkaan asettuminen, rakkaan ihmisen sairastuminen, menetys tai suhteen päättyminen.
Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole itse elämäntapahtuma, vaan sen subjektiivinen kokeminen ja se, miten kokija tapahtuman käsittelee.
Esimerkiksi perhepiirissä jokainen reagoi omalla tavallaan vastoinkäymisiin: jollakin reaktiotapa on voimakas suru, toisella kova työnteko, asian sivuuttaminen tai masennus. Minulle se oli syömishäiriö.
Alkujaan harmittomasti alkanut laihdutus räjähti silloin käsiin ja minulle puhkesi vakava laihuushäiriö.
Tullessani ensimmäistä kertaa kaapista transsukupuolisena monet läheisistäni eivät ymmärtäneet tilannettani ja sain paljon tökeröitä sekä joskus jopa ilkeitä kommentteja.
Menetin paljon ystäviä ja tunsin jääväni yksin. Alkujaan harmittomasti alkanut laihdutus räjähti silloin käsiin ja minulle puhkesi vakava laihuushäiriö.
Ero kehodysmorfian ja sukupuolidysforian välillä
Syömishäiriöiden oirekuva on aikaisempina vuosikymmeninä määritelty pitkälti naisten kuvaamien oireiden pohjalta, koska ajateltiin, ettei syömishäiriöitä juuri esiinny muilla sukupuolilla.
Onneksi nykyään tiedetään, että syömishäiriöitä esiintyy koko väestöllä sukupuolesta riippumatta.
Nämä keskustelut jättävät kuitenkin usein pois transsukupuolisten ja ei-binääristen ihmisten kokemukset, jotka kokevat usein syömishäiriöitä ja kehonkuvan ahdistusta suhteettoman paljon korkeammilla hinnoilla verrattuna muuhun väestöön.
Kehodysforia ja kehodysmorfia ovat kaksi eri asiaa.
Kehon dysmorfia on ahdistuneisuushäiriö, johon liittyy yleensä syvä häpeä kehossa olemisesta ja siitä, miltä oma keho näyttää, kun taas kehodysforia on kehon sukupuolittuneista piirteistä johtuvaa syvää ahdistusta, jota esiintyy sukupuoliristiriidan yhteydessä.
Syömishäiriöitä esiintyy koko väestöllä sukupuolesta riippumatta.
Vaikka voimme käsitteellistää sukupuolidysforian ja kehon dysmorfian kahtena eri asiana, ne eivät useinkaan ole toisiaan poissulkevia.
Transsukupuoliset ja ei-binääriset ihmiset voivat kokea molempia samanaikaisesti.
Yritys estää murrosikä
Kuten monet ihmiset, transsukupuoliset ja vähemmistön edustajat eivät ole immuuneja yhteiskunnallisten kauneusstandardien paineille.
Kuitenkin transihmisten kohdalla näitä paineita voi tehostaa halu sopeutua yhteiskunnallisiin odotuksiin heidän kokemastaan sukupuolesta, mikä voi johtaa haitalliseen syömiskäyttäytymiseen.
Varhaisessa teini-iässä aloin kokea ahdistusta omasta sukupuolestani. En kokenut naisen murrosikää omakseni ja sukupuoliristiriidasta johtuva tyytymättömyys kohdistui nimenomaan oman kehoni sukupuolittuneisiin osiin, eli koin sukupuolidysforiaa.
Kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä oli niin ahdistava, että kehoristiriita ilmeni minulla haluna häivyttää kehoni sukupuolittuneita piirteitä.
Halu estää naisen murrosikä johti minut aloittamaan ensin harmittoman laihduttamisen, sillä ajattelin hoikemman kehon auttavan minua menemään enemmän läpi miehestä.
Käytöstä vahvisti myös se, että se toimi. Mutta kustannukset olivat kovat.
Kun tulin ulos kaapista ja menetin paljon ystäviä sekä silloisen tyttöystäväni, ainoat asiat, jotka arkeeni jäivät jäljelle, olivat liikunta ja tiukka ruokavalio.
Halu estää naisen murrosikä johti minut aloittamaan ensin harmittoman laihduttamisen.
Transsukupuolisuudesta johtuva yksinäisyys johti eristäytymisen tunteeseen, masennukseen ja huonoon itsetuntoon, jotka ovat syömishäiriöiden kehittymisen riskitekijöitä.
En voinut estää ystäviäni lähtemästä, joten rakensin arkeni hallinnan tunteelle, ja muodostin siitä itselleni jämerän suojamuurin. Numerot todistivat minulle, että olin pysynyt vahvana.
Syyt syömishäiriöiden esiintyvyyteen transsukupuolisten ihmisten keskuudessa ovat monimutkaisia ja monitahoisia. Häiriön puhkeamiseen vaikuttaa psykologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden yhdistelmä.
On kuitenkin olennaista huomata, ettei seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen itsessään altista mielenterveysongelmille, vaan yhteiskunnan helposti syrjivät normit.
Omana itsenään hyväksytyksi tuleminen ja tunne yhteiskuntaan kuulumisesta parantaa itsearvostusta, terveydentilaa sekä suojaa mielenterveyden ongelmilta.
Syömishäiriö sukupuolivähemmistössä aiheuttaa häpeää
Ammattilainen ei valitettavasti tunnistanut missään vaiheessa mahdollisuutta, että sukupuoli-identiteettini voisi vaikuttaa syömishäiriöni hoitoon, joten terapian ja hoidon järjestäminen oli vaikeaa.
Kuvailemani sukupuolidysforia sekoitettiin helposti kehodysmorfiaan ja minua kehotettiin hyväksymään naiseuteni. Vaikka tarkoitus oli hyvä, se sai minut häpeämään sukupuoliristiriitaani entistä enemmän.
Laihuushäiriöni hoitojaksolla sain käteeni esitteen, jonka sisältöä en enää tarkkaan ottaen muista, mutta mieleeni on pinttynyt ikuisesti sen ulkoasu.
Esite oli hailakan vaaleanpunainen ja sitä koristivat kauniit kuvioinnit esitteen kummallakin puolella. Otsikko oli kaunokirjoitusta jäljentelevä fontti, joka muodosti lauseen: “Olet kaunis!”
Laitoin esitteen vaivaantuneena taskuuni. En ole varma, miltä vuosituhannelta esite oli peräisin, mutta jäin silti pohtimaan: Miksei tekstissä voinut lukea: “Olet tärkeä”?
Vaikka feminiinisiksi mielletyt elementit graafisessa suunnittelussa voivat olla parhaimmillaan äärimmäisen siistejä, on kyseinen stereotypia laihuushäiriöstä feminiinisenä sairautena erittäin haavoittava käsitys etenkin nuorten miesten ja sukupuolivähemmistön keskuudessa.
Ollessani teini minulla oli pakottava tarve todistaa lähipiirilleni olevani mies enkä nainen. En siis häpeissäni voinut kertoa läheisilleni, että minulla oli syömishäiriö, koska pelkäsin sen vain entuudestaan todistavan minua vastaan.
Minähän sairastin naisten häiriötä. Ajattelin, etten pystyisi kertomaan siitä kenellekään. Enkä kertonutkaan, ennen kuin tilanteen vakavuus oli jo niin läpinäkyvää, ettei jäljellä ollut mitään kerrottavaa.
Mikään sukupuoli tai suuntautuminen ei suojaa sairastumiselta.
Tutkimukset eivät tarjoa yksiselitteistä tutkimusnäyttöä siitä, kuinka yleisiä syömishäiriöt ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen keskuudessa.
Monesti aiheesta julkaistussa kirjallisuudessa viitataan, että varsinkin homomiehillä ja transsukupuolisilla laihuushäiriötä esiintyisi heteromiehiä tai cis-sukupuolisia miehiä enemmän.
Selvää kuitenkin on, että mikään sukupuoli tai suuntautuminen ei suojaa sairastumiselta. Terveydenalan ammattilaisten tulee ottaa ilmiö jatkossakin kasvavassa määrin huomioon sukupuolivähemmistöön kuuluvia kohdatessaan.
Mitä enemmän viestimme syömishäiriöstä häiriönä, joka koskee kaikkia sukupuolia, sitä vapaammin ihminen voi ilmaista sukupuoltaan ja olla aidosti oma itsensä syömishäiriöstä toipuessaan.
Näin mahdollisuus syömishäiriöstä puhumiseen, sen juurisyiden selvittämiseen ja lopulta siitä paranemiseen, kasvaa valtavasti.
Kirjoittaja on Etelän-SYLIn vapaaehtoinen.
Aiheeseen liittyviä webinaaritallenteita:
Syömishäiriöiden sateenkaari, hlbtiq+ (mielenterveyden professori Anna Keski-Rahkonen)
Syömishäiriöt ja seksuaalisuus (mielenterveyden professori Anna Keski-Rahkonen)
Häiriintynyt kehonkuva ja kokonaisvaltainen ihmisyys (psykologi, tanssi-liiketerapeutti Päivi Pylvänäinen)
