Ruoka kuuluu meidän jokaisen arkeen, mutta harvoin pysähdymme miettimään, miksi valitsemme juuri tietyn välipalan tai innostumme kokeilemaan uutta reseptiä.
Syöminen on yksi elämän perustarpeista, ja sen taustalla vaikuttavat lukuisat tekijät. Voimme oppia tunnistamaan, mitkä tekijät vaikuttavat ruokavalintoihimme.
Ruoka voi olla meille sekä ravintoa että tuoda iloa – parhaimmillaan molempia yhtä aikaa.
Psykologia tieteenä lähestyy syömistä sekä ruokasuhdetta hyvin monesta eri näkökulmasta:
- miksi valitsemme tiettyjä ruokia.
- miten tunteet vaikuttavat syömiseen.
- millaisia uskomuksia meillä on ruoasta.
- miten muiden ihmisten läsnäolo vaikuttaa siihen, mitä syömme.
Psykologisesti on kiinnostavaa, että syömiseen vaikuttavat muun muassa biologiset tekijät, kuten kylläisyys ja psykologiset tekijät, kuten mieliala.
Syömisen psykologia kattaa siten useita ulottuvuuksia, jotka yhdessä selittävät syömiskäyttäytymistä.
Syömisen psykologia terveessä vs. häiriintyneessä ruokasuhteessa
Ruokasuhde kuvaa yksinkertaisimmillaan sitä, miten ihminen suhtautuu syömiseen ja ruokaan.
Monimutkaisemmin ruokasuhteen voi kuvata olevan “koko elämän ajan kertyneiden ruokaan ja syömiseen liittyvien yksilöllisten kokemusten, sekä yksilön näille kokemuksilleen antamien tulkintojen ja merkitysten muodostama ainutlaatuinen kokonaisuus, joka elää tilanteen ja kontekstin mukaan”, kuten ravitsemuskasvatuksen asiantuntija Sanna Talvia ja psykologi, psykoterapeutti Susanna Anglén muotoilevat.
Syömisen psykologia näkyy ruokasuhteessa monin tavoin: mitä ajatuksia ja tunteita ruoka herättää meissä. Terveessä ruokasuhteessa syöminen on joustavaa ja sallivaa.
Ruoan ajatteleminen rajoittuu ruokarytmin sekä aterioiden suunnitteluun ja valmistamiseen, mutta ei hallitse elämää. Syöminen nähdään elämän perustarpeena.
Terveessä ruokasuhteessa syöminen on joustavaa ja sallivaa.
Syöminen on lähtökohtaisesti nälän ja kylläisyyden tunteen ohjaamaa, mihin kuuluu lisäksi joustavaa ruoasta nautiskelua sekä herkuttelua tasapainoisen ateriarytmin ohella.
Herkuttelu on sallittua ilman syyllisyyttä, ja sosiaaliset tilanteet, kuten yhdessä syöminen, rikastuttavat kokemusta.
Häiriintyneessä ruokasuhteessa syömisen psykologia näkyy usein syyllisyyden ja ristiriitaisten tunteiden kautta. Ruoka voi herättää voimakkaita tunteita, kuten häpeää tai ahdistusta, ja ajatukset ruoasta toistuvat jatkuvasti mielessä.
Tämä voi ilmetä esimerkiksi vääristyneinä uskomuksina ruoan ansaitsemisesta liiallisella harjoittelulla tai syömättömyydellä.
Ruoan asema elämässä ylikorostuu, mikä heikentää kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Tunnesyöminen – tunteiden vaikutus ruokailuun
Tunnesyöminen tarkoittaa syömistä, jota ohjaavat ensisijaisesti tunteet fysiologisen nälän tunteen sijaan. Se on selkeä esimerkki siitä, miten psykologiset tekijät vaikuttavat ruokailuun.
Tunnesyöminen on inhimillistä ja monille tuttua. Tunnesyöminen on syömisen psykologian näkökulmasta kiehtovan kiinnostavaa, koska se osoittaa, miten vahvasti tunteet ja syöminen ovat yhteydessä toisiinsa.
Ruoasta voi tulla keino säädellä tunteita – joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Mikäli tunnesyömisestä kehittyy pääasiallinen syömistä ohjaava tekijä, joka haittaa elämää, on sitä hyvä käsitellä yhdessä ammattilaisen kanssa.
Syöminen herättää monenlaisia tunteita: niin ihmisen perustunteita, kuten iloa, kuin myös sosiaalisia tunteita, kuten syyllisyyttä ja häpeää.
Näiden tunteiden tunnistaminen on tärkeä osa oman ruokasuhteen ymmärtämistä.
Syömisen ilo ja lempeä suhtautuminen
Syömiseen liittyy parhaimmillaan vahvasti ilo sekä nautinto. Ruoka voi esimerkiksi olla mahdollisuus luoda merkityksellisiä muistoja läheisten kanssa.
Myötätuntoinen ja salliva suhtautuminen ruokaan lisää sen tuomaa iloa. Ruoka voi tuoda iloa elämään esimerkiksi perheen kanssa jaetun illallisen muodossa, jäätelöhetkessä rannalla kesäpäivänä tai vaikka uuden reseptin kokeilemisen kautta.
Uteliaan lempeä suhtautuminen ruokaan luo ruokailuun tilaa ilolle ja nautinnolle.
Myötätuntoisella suhtautumisella ruokaa kohtaan avaamme sille mahdollisuuden tuoda iloa.
Uteliaan lempeä suhtautuminen ruokaan luo ruokailuun tilaa ilolle ja nautinnolle sekä rikastuttaa elämää sen sijaan, että se rajoittaisi sitä.
Mitä voimme oppia syömisen psykologiasta?
Syömisen psykologia osoittaa, että ruokailu on aina paljon enemmän kuin vain energian tankkaamista. Voimme pysähtyä tarkastelemaan:
- Mitkä tekijät ohjaavat omaa syömistäni – onko kyse nälästä, tottumuksesta vai tunteesta?
- Millaisia ajatuksia ja tunteita ruoka minussa herättää?
- Voisinko suhtautua syömiseen hieman lempeämmin?
Kun tunnistamme vähitellen näitä tekijöitä ja opimme suhtautumaan syömiseen myötätuntoisesti, voimme rakentaa itsellemme joustavamman, lempeämmän ja iloa tuovan ruokasuhteen, joka rikastuttaa elämää.
Tekstin kirjoittaja: Etelän-SYLIn vapaaehtoinen Kata
Lähteet
- Mikkilä K. (2025). Millainen on hyvinvointia tukeva ruokasuhde? Syömishäiriöliitto.
- Syömishäiriöliitto. (2025). Tunnesyöminen.
Aiheesta lisää
- Webinaaritallenne: Kun ruoka lohduttaa tai täyttää tyhjyyden. Laillistettu ravitsemusterapeutti Jonna Heinonen. (2023)
- Tunnesyöminen. Blogiteksti psykologi Katarina Meskasen luennosta. (2019)
