Eksyin eräänä päivänä seikkailemaan YTHS:n mielenterveys-sivuille, josta löytynyt Vaativuuden tarina -niminen video sattuneesta syystä kiinnitti huomioni. Useampi läheinen kun on minulle vuosien saatossa kommentoinut tapaani a) vaatia vain hyviä suorituksia töissä/opiskelussa/elämässä ja b) mitätöidä kyseisiä huippusuorituksia tyyliin “varmaan kaikki muut kurssilla suoriutuivat niin huonosti, että jollekin oli (säälistä varmaan) pakko antaa se korkein arvosana, siksi minä sen sain”. Katsoin vaativuus-videon ja kas kummaa, aivan kaikki siinä oli kuin suoraan elävästä elämästäni. Siellä ne olivat, käyttäytymismallit, jotka eivät tue itsetuntoani, omien taitojeni arvostusta, stressinsietokykyä, sekä syömishäiriöstä ja masennuksesta toipumista. Saanen lainata:
“Haitalliseen vaativuuteen kuuluu usein täydellisyyden tavoittelu, joka saattaa toimia esteenä onnistumisen kokemuksille…”
“Minäkuva rakentuu yhden kortin, suoritusten ja pärjäämisen varaan…”
“On vaikea rentoutua ja nauttia elämästä..”
On turhauttavaa nähdä itsessään samoja piirteitä kuin 20 vuotta sitten. Muistan 14-vuotiaana katsoneeni sämpylää ja pelänneeni, että jotain pahaa tapahtuu ja maailma räjähtää, jos laitan sen suuhuni. Täydellisyyttä on elää nälässä, siitä ei pidä poikkeaman. Nykyään, palattuani tauon jälkeen yliopisto-opintojen pariin, pyydän miestäni lukemaan opintosuoritusotteen, koska väärä numero siinä merkitsee yhtä suurta katastrofia enkä itse uskalla. En avaa sähköpostia, jossa on palautetta esseestä, sillä pelkään kritiikkiä ja luhistumista sen äärellä. Mielessäni olen koko ajan maailman huonoin, tyhmin ja stressaantunein opiskelija. Keski-arvoni lähentelee loistavaa, joten fakta on, että pärjään. Miksi minusta ei kuitenkaan tunnu siltä ja maailma jakautuu vain kahteen mahdollisuuteen: voin olla joko täydellinen tai täysi nolla. Korkean arvosanan saatuani fiksoidun ajattelemaan, kuinka tämä ei voi jatkua: seuraavaa kurssia suorittaessani opettajat kyllä huomaavat, että oikeastihan minä olen aivan surkea, enkä enää koskaan tule pärjäämään. En luota kykyihini, sillä niitä ei ole. On vaan sattumaa, tuuria, säälistä saatuja kohteliaisuuksia.
Syömishäiriöisen ajattelu on mustavalkoista, binääristä. Kaikki tai ei mitään, kontrolli tai täysi kaaos, paastoan tai syön koko maailman. Turhaudun tähän keskenkasvuiseen tapaani ajatella vielä kolmikymppisenäkin. Minun pitäisi ymmärtää, ettei arvosana, tuntemattoman kommentti tai reisieni paksuus määritä minua, kerro yhtään totuutta siitä, minkä arvoinen olen. Mutta pää on jumissa, ajatus juoksee ympäri samaa pururataa kuin 20 vuotta sitten. Miten saan tossun poikkeamaan reitiltä, vapauttamaan itseni jatkuvasta ‘pakko, pitää, nyt tai jotain pahaa tapahtuu’ stressistä, pysähtymään syreenin tuoksuun, kurottamaan aurinkoon, ilman sen ihmeempää suunnitelmaa loppupäivälle.
Mietin kesää – onko se uhka vai mahdollisuus? On aikaa irtautua luvan kanssa jatkuvasta suorittamisesta ja olla rentona vaan…mutta kuinka helppoa se on? Otin muutaman kurssin kesälle, tottakai. Työharjoittelun ja muun elämän askareiden ohessa tekemättömät työt rassaavat jo nyt. Istun auringossa kavereiden kanssa ja fyysisesti saatan olla läsnä, näyttää jopa rentona nauttivan elämästä, mutta pääni on toisaalla, kirjoittamassa taas yhtä listaa niistä asioista, joita pitäisi olla tekemässä. Kuinka rivoa haaskata aikaa vain olemiseen ja elämästä nauttimiseen! Joku peikko taas nostaa päätään minussa. Vaatii ja vaatii, mutta kun tottelen, vähättelee kuitenkin. Ymmärrän, että tätä ottelua ei voi voittaa. Voi vain romahdella aina kuin suoritus ei ollut täydellinen ja myös silloin kun se on. Yrittää koota itsensä uudelleen, kompuroida ja uupua. Kesällä tekisin mieluusti aivan jotain muuta. Märehdin kysymystä mielessäni: jos en lähtisikään tavoittelemaan taas yhtä vuorenhuippua? Jos kertoisin peikolle, että sori, mulla on tänään muuta. Menisin puistoon, istuisin ruohikolla iltaan, tulisin kotia vasta kun varpaat sinertävät. Jäätelötahra poskessa, kukan terälehtiä tukassa. Tyytyväisenä siihen, että tänään en tehnyt juuri mitään.
Herättikö kirjoitus mietteitä? Jatka keskustelua Etelän-SYLIn Heimossa: https://heimo.co/t/syomishairiot
Juhannusviikolla kokoonnutaan Kaapelille keskustelemaan kesästä: https://etelansyli.fi/tapahtumat/teemallinen-teehetki-9/
Katso YTHS:n video täältä: https://www.youtube.com/watch?v=Cf-MjEk7g_I
