Arki-ilta. Napsautan kotona sähkösaunan lämpenemään, ja menen taloyhtiön kellarin pienelle kuntosalille. Ilahdun, kun huomaan ettei salilla ole muita: hetki aikaa itselle. Olen valmis nollaamaan päivän työasiat mielestäni ja herättelemään kroppaa joka on pönöttänyt viimeiset 8 tuntia tietokoneen ääressä. Spotifysta treenilista soimaan ja hyppään kuntopyörän selkään. Hyvä fiilis.
Elämässä on ollut jaksoja, jolloin on tullut liikuttua enemmän, joskus vähemmän. Jotta liikunnasta saisi terveellisen elämäntavan joka antaa enemmän kuin ottaa, on hyvä miettiä: miksi treenaan?
Näin kevään korvalla usein kuultu motivaattori on pääsy rantakuntoon. On se hetki vuodesta, kun suomalaisten on aika kuoriutua lämpimien vaatekerrosten alta ja herätä nauttimaan keväästä, kesästä ja lämmöstä… Mutta onko väliä, mitä vaatteiden alta löytyy?
Maaginen kesäkunto ja sporttinen kroppa näkyvät valtamediassa ehkä jopa enemmän kuin koskaan. Television dieettiohjelmia täydentämään on tullut nuorille naisille suunnattu uutuus ”Fitnesspäiväkirjat”. Fitnesskisojen tulokset ovat alkaneet saada palstatilaa lehdissä. Iltapäivälehdet mainostavat julkkisten Instagram-kuvia ”Huh mitkä vatsalihakset! Rohkea peppukuva! Klikkaa ja katso!”
Liikunnasta on tullut ulkonäkösuoritus. Pintaa. Näyttävän kuoren rakentamista vartaloon.
Syömishäiriötä sairastaessa liikunta on usein pakonomainen suoritus, jolla ei niin ikään ole mitään tekemistä liikunnan ilon tai terveyden kanssa. Päivä, jolloin ei pääse treenaamaan vaikkapa kausiflunssan vuoksi saattaa tuntua ahdistavalta. Jopa niin ahdistavalta, että treeni tehdään hinnasta välittämättä. Tai ehkäpä se päivä tuntuu helpottavalta: tänään minulla on ihan hyvä syy jättää treeni väliin – hieman lepoa pitkästä aikaa. Omalla kohdallani osana syömishäiriöstä toipumista olikin oivallus siitä, ettei treenaamiseen pitäisi lähtökohtaisesti liittyä negatiivisia tunteita. Jossain vaiheessa elämää unohdin, miten hyvältä tuntuu treenata siksi, että haluaa kehittyä jossain paremmaksi ja voida hyvin, eikä siksi, että päivän energiakulutusta on saatava nostettua keinolla millä hyvänsä ja jotta ulkonäkö muuttuu haluttuun suuntaan.
Ajatusmallit ovat tiukassa ja omaa kroppaa on valitettavan helppo inhota, oli se sitten minkä muotoinen ja kokoinen tahansa. Minä en kuitenkaan halua olla kuori. Haluan olla kokonainen, hyvinvoiva ja onnellinen ihminen, joka tekee elämässään asioita joista nauttii, sen sijaan että tuhlaisi aikaansa pakkoihin. Haluan olla paljon enemmän kuin se, mitä näkyy ulospäin.
Entä jos: Treenaisin tänään parantaakseni omaa suorituskykyäni. Siksi, että jaksaisin nousta kerrostalon raput kevyesti niinä päivinä, kun hissi on pois käytöstä? Siksi, että kehittyisin taitavammaksi lajissa, jota rakastan. Siksi, että pysyisin terveenä. Siksi, että olisin hyvä esimerkki lapsilleni, sisaruksilleni, ystävilleni. Siksi, että jaksaisin kävellä tai polkea työmatkani kevyesti silloin, kun joukkoliikenne lakkoilee. Siksi, että vahvat lihakset tukevat rankaani ja säästävät monelta vaivalta. Siksi, että jaksaisin auttaa kaveria muuttolaatikoiden kanssa ilman, että seuraavana päivänä olo on kuin jyrän alle jääneellä.
Katson kroppaani kellarikuntosalin peilistä.
”Pidetään sinusta taas tänään hyvää huolta.”
-Petra
