pakkoliikunta

Miesten syömishäiriöt – onko niitä?

Tyypillinen syömishäiriötä sairastava on monen mielikuvissa nuori nainen. Pitkään syömishäiriöitä onkin pidetty yksinomaan naisten ongelmana. Viime vuosina mediassa on kuitenkin näkynyt yhä enemmän miesten sairastumista käsitteleviä tutkimuksia, artikkeleita ja henkilöhaastatteluja. Ovatko miesten syömishäiriöt lisääntyneet ja eroavatko ne oireiltaan? Fredrika-klinikan toiminnanjohtaja, kehityspsykologian dosentti Rasmus Isomaa vastasi näihin kysymyksiin Etelän-SYLI ry:n tiloissa Kaapelitehtaalla 18.12.2019 pidetyllä luennolla.


Syömishäiriön syövereistä

Otsikon nimi saattaa olla hieman hämäävä, sillä oma oireiluni alkoi jostain aivan muusta kun syömisestä. Se polku, joka johti syömishäiriööni alkoi ollessani juuri täyttänyt 19 vuotta. Kohtasin silloin tilanteen, joka sillä hetkellä tuntui maailmani musertavalta ja tulevaisuuteni tuhoavalta, sillä sain tietää etten koskaan voisi suuntautua unelmieni uralle tiettyjen tapahtumien vuoksi. Henkinen tasapainoni järkkyi, ja ryhdyin pikkuhiljaa rankaisemaan itseäni. Liikunnan määrä … Lue koko artikkeli


“Jaksaa, jaksaa” – näin suhteeni liikuntaan on muuttunut

“Jaksaa, jaksaa! Nyt ei saa luovuttaa! Vedä niillä viimeisillä voimilla mitä sulla on!” Salillinen trikoisiin verhottuja raajoja kyykkää, pusertaa, puristaa ja painaa. Kanssahuhkijoiden kasvot punehtuvat, hiki karpaloi otsalla, jalat tärisevät. “Muista minkä takia olet tullut tänne treenaamaan! Puolet teistä tekee ihan liian pienillä painoilla!” Ahdistuin jaksaa, jaksaa -valmennuksesta jo 1990-luvulla enkä pidä siitä edelleenkään: minua ei pysty enää motivoimaan piiskaamalla. … Lue koko artikkeli


Jos | Kun ahdistaa, pidä itsestäsi extrahyvää huolta!

Maanantaina 5.3.2018 YLE Areenan Akuutti ohjelmassa julkaistu ”Syömishäiriö varasti elämäni” –jakso nosti pintaan omat muistoni syömishäiriöajoilta. Haluan jakaa tiivistetyn tarinani kanssanne, eritoten ynnätä yhteen lopputuleman – jos/kun ahdistaa, pidä itsestäsi extrahyvää huolta! Elämäntilanne vaihtuu, syömishäiriö muuttaa muotoaan kuin kameleontti. Oma sairauteni alkoi anorektisin piirtein, imien itseensä lisäksi bulimiset oireet. Laihduttamista, nälkää, ahmintaa, kompensointia, laihduttamista… Toivottomuus. Kasvoin. Elämäntilanteeni muuttui. Syömishäiriö muuttui. Koin … Lue koko artikkeli


Liikunta – terveyttä tukevaa vai tuhoavaa

Tutkimus toisensa jälkeen todistaa liikunnan terveyshyödyistä. Näinhän se on ja minullakin parhaat muistot lapsuudesta liittyvät tavalla tai toisella liikuntaan. Perheen kanssa yhdessä vietimme paljon lomia urheiluopistoilla ja kävimme usein Lapissa. Talvella hiihdettiin ja lasketeltiin, kesällä pyöräiltiin ja vaellettiin. Muistiini on tallentunut unohtumattomia kokemuksia; tuntureiden laet, teltan tuoksu ja aamukaste tai hiihtoretket ja höyryävä kaakao. Liikunta oli pienelle lapselle ennen kaikkea … Lue koko artikkeli


VIERASKYNÄ: To be Jedi is…

Syömishäiriöstä toipuminen on kuin jediksi kouluttautumista – se on prosessi, jossa opetellaan tuntemaan Voima, tuo kaikkea ympäröivä ja kaiken läpäisevä energia, jonka aistimalla voi tehdä mitä ihmeellisimpiä urotekoja. Se on prosessi, jossa tutkaillaan tunteita, kohdataan pelkoja ja nimetään ne. Kuten Star Wars –elokuvasaagan pieni ja hassunnäköinen vihreä olento, jedimestari Yoda, sanoo: ”Named must your fear be before banish it you … Lue koko artikkeli


VAPAAEHTOISEN ÄÄNI: Miksi treenaan?

Arki-ilta. Napsautan kotona sähkösaunan lämpenemään, ja menen taloyhtiön kellarin pienelle kuntosalille. Ilahdun, kun huomaan ettei salilla ole muita: hetki aikaa itselle. Olen valmis nollaamaan päivän työasiat mielestäni ja herättelemään kroppaa joka on pönöttänyt viimeiset 8 tuntia tietokoneen ääressä. Spotifysta treenilista soimaan ja hyppään kuntopyörän selkään. Hyvä fiilis. Elämässä on ollut jaksoja, jolloin on tullut liikuttua enemmän, joskus vähemmän. Jotta liikunnasta … Lue koko artikkeli


VIERASKYNÄ: Elämää sumussa

Minun on hyvin vaikea katsoa kuvia itsestäni niiltä ajoilta, kun olin sairas. Törröttävät luuni, tikkuraajani ja lasittunut tyhjä katseeni kertovat hyvin surullista tarinaa. Se en ole minä, joka kuvista katsoo, se on anoreksia. Sairaus ei kuihduttanut vain kehoani, se kuihdutti minut myös sisältä. Oma persoonani katosi pois sairaiden ajatusten tieltä, jotka oli ohjelmoitu palvelemaan vain yhtä tarkoitusta. Ja se tarkoitus … Lue koko artikkeli