Minä olen aina ollut naistenlehtien ja kaikkien hömppäjuttujen suurkuluttaja. Se tuo vapaa-aikaan mukavaa tasapainoa varsinkin, kun työskentelee teknisellä alalla. Keskustelut miespuolisten kollegojen kanssa ajautuvat usein autoihin, veneisiin ja kalastukseen. On mukavaa, kun voi silloin tällöin työpäivän jälkeen käpertyä nojatuoliin selailemaan ”tyttöjen/naisten” juttuja.
Ehdottomasti parasta antia naistenlehdissä ovat mielestäni loistavat henkilökuvat ja tarinat ihmisistä. Jutut kauneudenhoidosta, muodista ja sisustusideoista ovat usein monipuolisia ja vinkeistä on helppo poimia talteen juuri ne itselleen kolahtavimmat. Yksi asia kuitenkin on, joka harmittaa minua – varsinkin aina alkuvuodesta sekä näin syksyisin:
”Loistodieetti! Gluteeniton paleo 5:2” – Kauneus ja terveys pääotsikko 10/2014. Tarjotaan dieettejä, ikään kuin meidän pitäisi olla sellaisella ja tuntea huonoa omaatuntoa, mikäli parin kesäkilon jälkeen emme ole.
”6 uutta liikettä jenkkakahvoille!” – Fit 9/2014. Kunto-ohjelmia mainostetaan enemmän ulkonäkö- kuin hyvinvointikeskeisesti: ennemmin ”näin saat sixpackin ja hyvästelet jenkkakahvat” kuin ”näin saat voimakkaan keskivartalon”.
”Pepun pitää olla nyt pyöreä!” – Me Naiset -verkko, 14.8.2014. Miksi meille suunnattu media haluaa niin vahvasti ottaa kantaa siihen millaisia naisten pitäisi olla – millaisia meidän jo lähtökohtaisesti niin erilaisten kroppiemme pitäisi olla? Millaista muotoa pakaraan meidän pitää kulloinkin tavoitella?
Istuessani siinä nojatuolissa tunsin yhtäkkiä suurta kyllästyneisyyttä koko ulkonäköpaineita kohtaan. Minun kropassani ei asu ketään muuta kuin minä itse. Miksi minun pitäisi vaivata sitä jonkun toisen määrittelemillä ihanteilla? Ihminen ei loppujen lopuksi tee perusterveen kroppansa ulkonäköseikoilla yhtään mitään. Auta armias, jos hautajaisissani läheisilläni ei olisi minusta muuta muisteltavaa kuin lihaksikas perse!
Pohdin, mitä odotuksia minulla todella on itseäni ja omaa kroppaani kohtaan. Millainen toivon sen olevan, kun kaikki ulkoiset paineet unohdetaan? Listaan rustautui mm. seuraavia juttuja: haluan olla terve, haluan jaksaa liikkua luonnossa ja harrastaa rakastamiani asioita. Haluan jonain päivänä vaeltaa Nepalin korkeissa vuoristomaisemissa, haluan olla hyvä ystävä ja perheenjäsen, haluan ystävystyä uusien ihmisten kanssa. Haluan nauttia hyvästä ruoasta ja illanvietoista ilman omantunnon tuskia, haluan olla onnellinen.
Syömishäiriöstä toipuminen ottaa aikaa vielä senkin jälkeen, kun ajattelee olevansa terve. Silloin tällöin jokin saa ne myrkylliset ajatukset, joiden on kuvitellut olevan jo historiaa, palaamaan. Onneksi se on ihan OK! Ajatuksia on turha pelästyä, ne on vaan pikku hiljaa opeteltava tunnistamaan ja käsittelemään juuri itselle sopivimmalla tavalla.
Päädyin miettimään, miten omassa elämässäni voisin vähentää turhia paineita ympäristöstäni. Ensimmäiseksi päädyin poistamaan kaikki dieettien ja kuntokuurien motivaatiokuvia suoltava sivut Facebook-feedistäni. En tiedä, miksi olen alun perinkään haalinut niitä sinne: jää mysteeriksi ovatko ne lopulta motivoineet minua mihinkään muuhun kuin itsesolvaukseen (Laiska, et taaskaan ole käynyt lenkillä! Läski, katso nyt missä kunnossa voisit olla!). Kun lähden lenkille, haluan lähteä siksi, että se tuntuu minusta hyvältä. En halua lähteä siksi, että nyt on saatava jotain sulatettua tai koska tänään nyt vaan on lenkkipäivä (satoi tai paistoi). Jos tarvitsen motivaatiokuvaa, lienee selvää etten ole lähdössä treenaamaan siksi koska aidosti kaipaan sitä.
Poistin myös kaikki fitnesstä ja dieettejä koskevat blogit lukulistaltani. Kun yrittää pitää omaa ruokailuaan mahdollisimman arkisessa mittakaavassa, ei tavoitetta ainakaan edesauta muiden kellontarkoista aterioista ja treeneistä lukeminen.
Aion toki jatkossakin silloin tällöin lukea blogeja ja naistenlehtiä – kuten sanottu, pidän siitä kovasti. Niiden tarjoamiin juttuihin on kuitenkin osattava suhtautua kriittisesti. Kun huomaa ajautuvansa vertailemaan itseään muihin, on hyvä ottaa askel taaksepäin ja keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään: olemaan onnellinen juuri nyt, juuri sellaisena kuin on.
-Petra
