Kuulin Etelän-SYLIstä Helsingin lasten ja nuorten syömishäiriöklinikan kautta ja aloin käymään siellä syyskuussa 2013. Ensimmäisen kerran osallistuin kahvihetkeen. Ajattelin, että jos nyt kokeilisin, koska minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta millaista Sylissä olisi. Olin jännittynyt, koska kyse oli kuitenkin asiasta, jota en ollut tottunut jakamaan kuin läheisteni kanssa. Kahvihetkellä kuitenkin huomasin, että ilmapiiri oli hyvin rento ja mukava. Jokainen sai jakaa asioitaan vain halutessaan. Itselläni olikin jo heti alusta melkoinen ”puheripuli”. Huomasin ensimmäisen kerran, että kerrankin minua ymmärretään! Kenellekään ei ollut mikään ihme, että syöminen voi olla ongelma.
Kävin läpi syksyllä todella vaikeita aikoja, koska elämäni meni ihan ”mullin mallin”. Takana oli työpaikan vaihto, muutto pääkaupunkiseudulle, avioero ja parhaan ystäväni muutto ulkomaille. Olin myös ensimmäisen kerran aivan omillani. Silloin päätin tukeutua Syliin. Olin mukana kahvihetkissä, osallistuin ryhmiin (ahmintahäiriöisten ryhmä ja sairastuvien vertaistukiryhmä), osallistuin luentoihin ja yhteen kurssiin. Yritin käydä Sylissä noin kerran viikossa. Tämä piti elämäni edes jonkin verran tasapainossa ja tuki vaikeiden hetkien läpi. Sylin ilmapiiri on todella kannustava ja lämmin, siellä saa olla ihan oma itsensä.
Huomasin, että olin pikkuhiljaa alkanut saamaan lisää itsevarmuutta ja työkaluja syömishäiriöni päihittämiseen. Sylin ohella kävin myös syömishäiriöklinikan Bulimia-ryhmässä, josta sain myös paljon apua. Tuntui. että pärjäsinkin omillani, aloin ymmärtämään syömishäiriötäni ja pystyin välillä myös ennakoimaan sitä ja toimimaan toisin. Kun oli hirvittävä tarve ahmia, pystyin edes joskus pitämään pääni ja olla käymättä kaupassa. Sylissä käynnin jälkeen oli myös jotenkin vähän parempi olo. Siellä myös kului mukavasti muutama tunti, jolloin ei ollut syömishäiriön valloittamana ahmimassa ja oksentamassa.
Mielestäni parhaimmat Sylissä olivat ehdottomasti Henriika Maikun vetämät kurssit, ryhmä ahmintahäiriötä sairastaville ja kahvihetket, koska nämä olivat jotenkin sopivimpia minulle. Kurssilla oppisin purkamaan tunteitani ja sain hiukan lisää itsevarmuutta. Ryhmässä ja kahvihetkillä sai vain puhua siitä, mikä vaivasi, liittyipä se syömishäiriöön tai ei.
Nyt siitä kun aloin käymään Sylissä on kulunut vuosi ja syömishäiriöni on ollut oireeton jo neljän kuukauden ajan! Sain jotenkin itseni kasaan ja minulla on nykyään mahdollisuus valita minulle eikä syömishäiriölle parempi vaihtoehto. Tieni kohti täydellistä parantumista on vielä kesken ja siksi ilmoittauduin muutamalle kurssille, joita toteutetaan syksyllä. Aion käydä säännöllisesti myös Sylin ryhmissä ja kahvihetkillä, koska käynti siellä on hetki itselleen ja siellä saa vaan olla.
– Irina-
